ALKULAUSE.
Eräänä kauniina päivänä meille saapui paksu käsikirjoituspinkka ja erään kirjallisuudenharrastajan allekirjoittama kirje, joka sisälsi seuraavaa:
»Rannikkokaupungin kasvattina oli lapsuuteni suurimpia huveja ikätoverieni seurassa pinkertää satamaan ottamaan vastaan jokaista saapuvaa laivaa. Meillä oli omatekoinen maailmanjärjestyksemme, jossa laiva vastasi taivasta ja messipoika oli se keruubi, joksi pääsemistä meidän siivollinen käytöksemme tarkoitti. Vain kaikkein rohkeimmat ja kunnianhimoisimmat uskalsivat mielessään hautoa sellaista aatetta kuin kohoamista itse Isä Jumalaksi — kapteeniksi.
»Voi niitä aikoja, jolloin siivon käytöksen lupausta vastaan saatiin istua salin nurkassa ja kuunnella kapteenisetää, joka isän kanssa totilasin ääressä jutteli noista kaikista ihmeellisistä asioista, noista vieraista satamista, joiden oudot nimet nostivat mieleen epämääräisiä, mutta varmasti hurmaavia kuvia!
»Sittemmin olen yhteiskunnallisessa arvoasteikossa noussut niin korkealle, että olen päässyt nurkastani ja saanut kunnian itse istuutua herra kapteenia vastapäätä. Ja mielessäni on aina itänyt ajatus, että toistenkin ihmisten pitäisi saada kurkistaa tuohon ihmeelliseen maailmaan, jota hallitsevat ankarat lait — kuitenkin hiukan toiset kuin meitä muita — jossa näyttämönvaihdokset tapahtuvat niin tiheään ja jossa mystiikka on olennaisena tekijänä — lyhyesti: siihen maailmaan, jonka runsaat tapahtumat on valokuvattu vanhan kipparin aivoihin ja jonka sisäinen olemus versoo hänen sielustaan.
»Olen useata merikapteenia koettanut houkutella kynään, mutta he ovat vain hymähtäneet ystävällisesti ja aloittaneet uuden, entistä repäisevämmän jutun. Vihdoin tutustuin kapteeni Westiin, myrskynharmaaseen merikarhuun, joka tosin murahti ehdotukselleni, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin pisti käteeni käsikirjoitustukun sanoen: 'Siinä on. Ja lisää tulee, jos tarvitaan. Katso nyt'.»
Minä katsoin ja hämmästyksekseni havaitsin saaneeni kokonaisen romaanin — en huomannut asiakseni ruveta syvemmälti kaivamaan tätä korutonta, selvää tyyliä, josta kirjallisena herkkusuuna nautin — ja nyt lähetän sen teille.
»Tämä matka priki 'Delfinellä' viisikymmentä vuotta sitten on tehnyt minulle sanomattoman hyvää. Ja olen varma, että sen vaikutus muihin ihmisiin on yhtä virkistävä, sillä kaikista mahdollisista epätodennäköisyyksistä huolimatta harvalla matkalla ihmistä seuraa niin väkevä todellisuudentuntu.»
Tällainen oli kirje. Jätämme nyt tuon käsikirjoituspinkan kunkin lukijan omakohtaisesti katseltavaksi.
Kustantaja.