TOINEN KOHTAUS.
Priita Pöyriäinen ja maisteri Alcmannus.
Alcmannus.
Päiviä monia teille täti Priita! — Miksi kurkistelette ulos lahdelle?
Voisipa luulla teidän sulhonne purjehtivan siellä.
Priita.
No, mitä pilkkaa laskettekaan minusta, herra maisteri Alcmannus! Minun sulhoni! Olisitte hänestä puhuneet viisikymmentä vuotta takaperin! Oh! Oh!
Alcmannus.
Se aika on teille hyvässä muistossa, koska sitä ajatellessa huokaatte niin syvään?
Priita.
On kyllä. Silloin ottelivat kuningas Sigismundo ja herttua Kaarle ja asiain asema täällä ei ollut valoisampi kuin nytkään. Ah kuitenkin! — ei niinkään valoisa! — Laillista kuninkaansa rakasti Wiipuri. Silloin tuli tuo julma herttua ja piiritti kaupungin sekä mannermaan että meren puolelta. — Kirottu olkoon pormestari Herman Bröijer, sillä hänen kavaluutensa saattoi kaupungin herttuan valtaan! Kirottu hän! — Näette linnan tuolla. Sinne vetäytyi joukko uskollisia ja niiden joukossa myös… (keskeyttää lauseensa).
Alcmannus.
Teidän sulhonne? Kenties teidän ensimäinen rakastajanne? Enkö arvaa oikein? Recte, rectissime?
Priita.
Olkoon sen asian laita miten tahansa! Vaan linnaa ei voitu puolustaa — se antautui ja Kaarle herttua lupasi armoa ja oikeutta sen urhokkaille puolustajille. Mutta noudattiko tämä herra koskaan oikeuden sääntöjä! — Hän tappoi mahtavimmat heistä ja ripusti heidän päänsä tämän portin päälle!
Alcmannus.
Ja niitten päitten joukossa löytyi teidän ensimäisen rakastajanne pää?
— Se oli hirmuisesti tehty, oikein crudeliter!
Priita.
Kuitenkin olivat vihollisemme silloin omia kansalaisiamme — nyt — nyt jos sattuisi onnettomuus tapahtumaan! — mikä meidän kohtalomme? Ja miks'ei se voisi tapahtua tätä nykyä; — me olemme, herra maisteri, kaupungin parhaimpia puolustajia!
Alcmannus.
Niin on asian laita, täti Priita! Tuo Burmeister, joka läksi täältä, on monessa kohden moitetta ansaitseva mies! — Ensin viekoittelee hän nuorisoa, toiseksi saattaa hän sivistykselle häviötä, vieden lukiolaisia sodan teurastuskentälle, kolmanneksi turmelee hän virtutem et disciplinam nostrorum discipulorum, deinde tekee heidät impudentes ja postremo saattaa opettajille indignationem et dolorem. Exempli gratia…
(Flaschendorff tulee kiireesti portista).