III KOHTAUS.
Rettunen. Kaisa.
Retunen (Hyppää ylös, tarttuu Kaisaa käsivarsista ja tanssii nauraen ja meluten). Se oli 50 markkaa se, muijaseni! Enkös sitten näyttänytkin totiselta kuin potaatti vellissä? Hah, hah, hah —
Kaisa (Jota Retunen tanssittaa lattialla). Kyllä ukkoseni, mutta ne olivatkin ensimmäiset markat, jotka sinä olet ansainnut kymmeneen vuoteen.
Retunen. Mutta kylläpä niitä sitten tulikin, hah, hah, hah. (Muuttuu äkkiä totiseksi.) Ja se olvipulloin hinta, jonka sinä Kaisa-kulta lupasit. Saanko nyt sen?
Kaisa. Siitä ei vielä mitään puhetta, ovathan toiset velkojat vielä jälellä.
Retunen (Nyrpeissään). Pitääkö minun sitten vielä edelleenkin olla kuolleena?
Kaisa. Tietysti, tuoltahan kuulostaakin jo suutari Pikisen jalan ääni, joutuin lakanan alle!
Retunen (Mutisee lakanan alle kömpiessään). Myötäänsä tässä kuolla, eikä peijaisten pidosta hiiskasta halaistua sanaa.
Kaisa (Tasotellen lakanaa Retusen päälle). Hst! Ne pidetään sitten sitä uljaammat.