II KOHTAUS.
Edelliset. Mittanen.
Kaisa (Äänekkäästi itkien peittää esiliinalla kasvojaan).
Mittanen (Astuu sisään lasku kädessään). Hyvää päivää. Asuuko tässä talossa herra Retunen?
Kaisa. Kyllä herra, yhyy-yhyy-uu-uu tuolla hän — (Viittaa kädellään Retusta kohden).
Mittanen (Huomaa Retusen). Kuollut —! Onko herra Retunen kuollut?
Kaisa. Kuten näette, hyvä herra, vu-uu —
Mittanen. Sepä ikävää! Minulla olisi tässä ollut hänelle pienonen lasku, mutta —
Kaisa (Yhä hillitymmin itkien). Lasku — niin, kyllähän se vainaja olisi ne laskut mielellään maksanut, mutta uu-uu —
Mittanen. Niin maksettavahan se kyllä olisi tämä lasku, mutta koskapa asiat ovat nyt näin ikäväliä kannalla niin täytynee minun antaa tuo velka teille anteeksi. (Repii laskun palasiksi).
Kaisa. Voi, tuhansia kiitoksia teille herra Mittanen.
Mittanen. Ei mitään kiittämisiä — huonoahan se olisi kuolleelta velkoa. (Katselee Retusta.) Lienee hän kärsinyt kovia tuskia — ja miten kalpeakin hän on! Mihin tautiin hän kuoli?
Kaisa. — Yhyy-yhyy ruttoon, hyvä herra —
Mittanen (Kauhistuneena). Ruttoon! Sehän on tarttuvaa! Herra varjelkoon! (Syöksyy ulos).