VIII KOHTAUS.
Retunen. N:ti Neulanen.
N:ti Neulanen. Hyvää päivää. Rouva Retunen kaiketi asuu tässä talossa?
Retunen (Äänekkäästi itkien). Bäy-äy-äy-äy tässä talossa asuu leskimies Retunen äy-äy —
N:ti Neulanen. Missä rouva Retunen sitten on?
Retunen. Hän on — hän on — ku-kuollut — äy-äy —
N:ti Neulanen (Ihmetellen.) Kuollutko! sanotte? Onko rouva Retunen kuollut, hän joka oli kuin terveys itse?
Retunen. Kuollut on, neiti-kulta ja minä jäin tänne nyt yksinään kuin kanto kankaalle.
N:ti Neulanen. Samalla kun surkuttelen teitä, herra Retunen, en voi olla ihmettelemättä. Mihin tautiin hän kuoli?
Retunen. Jaa, että mihinkäkö tautiin hän kuoli? Hän kuoli — hän kuoli — lempo hänen tautinsa tiesi. Mutta (tarjoo tuolia) eikö neiti halua istua? (Itsekseen.) Riivatun pulska tyttö.
N:ti Neulanen (Istuu). Minulla olisi ollut joitain keskeneräisiä asioita rouva Retusen kanssa, mutta miten se nyt niiden kanssa lienee?
Retunen. Jassoo — tuota — kaunis ilma tänään.
N:ti Neulanen (Veitikkamaisesti hymyillen). Ei tuo liene pahimpiakaan.
Retunen. Eipä vaan, eipä vaan — (kynsii korvallistaan) tuota — onko neiti jo naimisissa?
N:ti Neulanen (Vallattomasti nauraen). — Neiti jo naimisissa? Hah, hah, hah, olihan tuokin kysymys. Mutta miksi tuota kysytte?
Retunen. Muuten vaan — tuota — (koettaa istua samalle tuolille n:ti Neulasen kanssa) ilman vaan. (Istuu.)
N:ti Neulanen. Mutta miksi herra Retunen haluaa istua samalla tuolilla minun kanssani, onhan tuossakin tuoli?
Retunen. Niin, nähkääs, neitiseni — tuo tuoli tuossa on — se tahtoo sanoa — heikkojalkainen ja tuo tuoli taasen — niin, ettepä usko kun setäni kerran istui sille ja sai heti hammastaudin.
N:ti Neulanen. Hammastaudin! hah, hah, hah, hah, ehkäpä hän sen vuoksi lopuksi kuolikin?
Retunen. E-eei hän tuota nyt juuri kuollut, mutta — mutta ihanhan tästä putoaa lattialle. (Tarttuu n:ti Neulasta kaulasta.)
Kaisa (Joka jo ennemmin on tirkistellyt ovenraosta, syöksyy luuta kourassa vihaisena sisään). Pekka lurjus! Häpeä! Kun ihan silmäini edessä kehtaat. —? Voi hyvä isä toki millaisia ne miehet ovat. (N:ti Neulaselle.) Ja sinäkin muikku-silmä, — kyllä minä sinut höyhennän!
N:ti Neulanen (syöksyy ovesta ulos).