KAHDEKSAS LUKU.
Prokopius laski kätensä hänen olalleen ja sanoi:
"Olen ihmeissäni, Cethegus.
"Olen ihmeissäni siitä, että meidän aikanamme on vielä olemassa niin voimakas mies kuin sinä olet ja että yksikin sydän hehkuu niin epäitsekkään päämäärän kuin Rooman vapauden vuoksi.
"Mutta luullakseni on päämääräsi vain loistava unikuva.
"Koska päämääräsi on epäitsekäs, niin annan sinulle anteeksi monet pimeät kiertotiesi, joita olet kulkenut ja joita pitkin olet viekkaasti kuljettanut muitakin ihmisiä, esim. Belisariusta ja minua.
"Sinä päivänä, jolloin huomaan päämääräsi itsekkääksi, luovun vanhasta ystävyydestämme, vaikka ihailenkin sinun henkistä voimaasi."
Cethegus nauroi.
"Vieläkö sinä saarnaat samaa puoleksi platonista puoleksi kristillistä siveysoppia kuin Ateenan koulussa?
"Sinä, keisarihovin ja sotaleirin vanha oppilas, harrastat tyttöjen siveysoppia.
"Itsekäs — epäitsekäs.
"Kuka on epäitsekäs?
"Voiko ihminen olla epäitsekäs?
"Kukin toivoo aina sitä, mitä hänen täytyy toivoa.
"Olen aivan yhtä itsekäs, jos minusta tulisi Rooman vapauttaja tai tyranni.
"Sillä rakkaus on suurin, vaikka samalla suloisin itsekkyys."
"Entä Kristus? Kuoliko hänkin itsekkyydestä?"
"Tietysti. Hän oli uneksija.
"Hänen itsekkyytensä koski koko ihmiskuntaa.
"Se palkitsi hänen rakkautensa ristiinnaulitsemalla hänet.
"Samoin kuin Justinianus korvaa Belisariuksen ja Rooma Cetheguksen rakkauden.
"Heikkojen itsekkyys on innoittavaa, vahvojen suurenmoista.
"Se on ainoa ero ihmisten välillä."
"Ei, ystäväni! Tuo on väkevien intohimojen aiheuttamaa viisastelua.
"Korkeinta on tavoitella hyvää hyvin keinoin.
"Tuohon korkeimpaan on Prokopius liian pieni, tämä aika liian heikko.
"Mutta pyrkikäämme edes huonoilla keinoilla hyvään.
"Voi minua, jos kerran erehdyn sinun suhteesi.
"Minä luotan miekan sankariin Belisariukseen ja hengen sankariin
Cethegukseen.
"Voi, jos sankaristani Cetheguksesta tulisikin paha henki.
"Minä käsitän, miksi ihmiset karttavat ja pelkäävät sinua kuten
Luciferia, aamutähden langennutta enkeliä.
"'Kaikki hänen vihollisensa sortuvat', sanoi kerran Antonina, joka tuntee taikauskoista pelkoa sinua kohtaan.
"Ja hän on oikeassa.
"Gotelindis, — viisasteleva koulutoverimme Petros, joka nyt sahaa marmoria ja hakkaa kiviä hunnien luona, — paavi Silverius, jota keisari yhä pitää Scaevolan ja Albinuksen kanssa vankina Sisiliassa ja jolta riistit hänen sielunsa — s.o. hänen kultansa."
"Voisin luetella useampia esimerkkejä", sanoi Cethegus kulmiaan rypistäen.
"Mutta en tahdo loihtia vihaisia varjoja esille haudan levosta.
"Mainitsen vain", jatkoi hän nauraen, "paksun Balbuksen.
"Olin aikonut hänelle samanlaisen kuoleman kuin Jumalan pojalla oli.
"Mutta hän uhrautui vapaaehtoisesti omalle Jumalalleen — vatsalleen.
"Qvintus Pisolta, jonka sekä Marcus Massuriuksen ja Salvius Julianuksen barbaarikuningas päästi vapaaksi ilman lunnaita, sain kuulla hänen loppunsa.
"Hän lahjoi goottisoturit, joiden piti katsoa, etteivät nälkiintyneet saisi syödä liikaa, viimeisillä kultarahoillaan saadakseen syödä niin paljon kuin tahtoi.
"Hän söi kolme tuntia.
"Neljännellä hän kuoli.
"Hän kuoli siis virantoimituksessaan.
"Mutta mitäpä auttaa kaikkien pienten vihollisteni turmio, niin kauan kuin Roomassani hallitsee vihollinen, joka on todella suuri", — hän vaikeni ja jatkoi sitten kiukkuisena — "mutta vain mielettömän, määrättömän hyvän onnensa avulla."
"Nyt olet väärämielinen kuningas Totilaa kohtaan.
"Hänen historiankirjoittajansa arvostelee häntä kerran —"
"En ole hänen historiankirjoittajansa.
"Olen hänen verivihollisensa.
"Haa, minun täytyy vielä elää se päivä, jolloin näen tuon pojan sydänveren tippuvan keihääni kärjestä.
"Minä ymmärrän, miksi Akilleus vedätti voitetun Hektorin ruumista kolmesti Trojan vallien ympäri.
"Siitä alkaen, kun ryhdyin taisteluun Roomastani, ovat nuo vaaleaveriset, tyttömäiset kasvot olleet vastassani ja useimmiten voitokkaina.
"Hän on riistänyt minulta rakkaimpani ja Roomani ja nyt viimeksi jalon
Plutoni. Piso kertoi, että barbaarit olivat isäntää etsiessään
löytäneet ratsun, jonka Syphax oli kätkenyt — ja kuningas otti koko
Roomasta saadusta saaliista itselleen vain 'prefektin ratsun'.
"Pudota, Plutoni, hänet selästäsi pää edellä ja polje hänen kallonsa rikki!"
"Sinä vihaat häntä tulisesti!"
"Niin teen. Enkä vihaa häntä vain järjelläni, vaan koko syntyperäisellä luonteellani.
"Kun minun täytyi luovuttaa Forum romanum hänelle, vannoin, että hän kuolee — käteni kautta.
"Mutta", virkkoi hän rauhallisempana, "milloin, milloin?
"Milloin saan usutetuksi tuon hitaan jättiläisen, jota sanotaan
Justinianukseksi, goottien kimppuun?
"Milloin kutsuu kohtalo taas minut Italian taistelutantereelle?"
Samassa Syphax riensi sisään.
"Herra", virkkoi hän, "minä pyydän sanansaattajan palkkiota.
"Jossakin on ollut ukonilma. Se lähestyy nopeasti tätä kaupunkia.
"Ilmassa pauhaa ja suhisee.
"Kultaisessa palatsissa on omituista, salaperäistä liikettä.
"Kaikilla porteilla on vartioita. Saapuvat sanansaattajat viedään heti suljetuissa kantotuoleissa keisarin luo.
"He eivät saa vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa.
"Ja äsken kullalta kimalteleva orja toi kotiisi kirjeen keisarinnalta."
Cethegus repäisi nopeasti auki purppurarihman, jonka sulkusinettinä oli kyyhkynen — Kypron vai helluntaijuhlan merkkikö lie tässä tapauksessa ollut — ja luki:
"Kapitoliumin Jupiterille.
"Älä lähde talostasi minnekään huomenna, ennenkuin kutsun sinut luokseni.
"Huomenna kutsuvat sinua kohtalosi ja — Kypris."