KAHDESTOISTA LUKU.
Heti kun prefekti oli saapunut kotiinsa, Syphax ilmoitti Boëthiuksen pojan saapuneeksi. Keisarinna oli lähettänyt hänet.
"Päästä hänet sisään, mutta älä ketään muuta, ennenkuin hän on lähtenyt. Lähetä heti noutamaan luokseni tribuuni Piso."
Nuori Anicius, joka oli vähitellen kehittynyt mieheksi, tuli sisään.
Hänellä oli yllään yksinkertainen puku ja hänen tukkansa, joka oli tavallisesti taiteellisesti käherretty ja voideltu, oli nyt aivan sileä.
Hänen pehmeät kasvonpiirteensä — ne muistuttivat prefektille elävästi Camillaa — olivat entistä miellyttävämmät niistä tällä kertaa kuvastuvan päättäväisyyden vuoksi.
"Sinä muistutat kaunista sisartasi, Anicius", sanoi Cethegus hänelle.
"Hänen vuoksensa tulinkin tänne", virkkoi nuorukainen totisena.
"Sinä olet isäni ja sukuni vanhin ystävä. Sinä kätkit Severinusta ja minua omassa talossasi ja kun meitä haettiin, autoit meidät pakosalle, vaikka siten vaara uhkasi sinua itseäsi.
"Sinä olet Bysantissa ainoa, jolta voin pyytää isällistä neuvoa eräässä epäselvässä asiassa.
"Vasta muutamia päiviä sitten sain tämän arvoituksellisen kirjeen:
"Aniciukselle, isäntäni pojalle, Corbulo, hänen vapautettunsa —"
"Corbulo! Olen kuullut sen nimen."
"Hän oli isäni vapautettu, jonka luona äitini ja sisareni saivat turvapaikan ja joka —"
"Kaatui veljesi kanssa Rooman edustalla."
"Niin. Mutta hän kuoli vasta goottien leirissä, jonne hänet pahasti haavoittuneena oli viety yhdessä kuolevan veljeni kanssa Ad aras Bacchi nimisestä kylästä.
"Niin kertoi minulle samassa tilaisuudessa vangiksi joutunut
Belisariuksen armenialainen palkkasoturi Sutas, joka toi minulle
Corbulon kesken jääneen kirjeenkin.
"Lue itse."
Cethegus otti käteensä pienen vahataulun ja luki epäselvän kirjoituksen:
"Kuolevan veljesi viimeiset sanat, viimeinen perintö olivat: Anicius kostakoon äidin, sisaren ja minut. Meidät kaikki on kotimme paha henki — —"
"Tähän päättyy kirje, valitettavasti", sanoi Cethegus antaen taulun takaisin.
"Niin. Corbulo meni tainnoksiin eikä hän enää tullut tajuihinsa ennen kuolemaa, kertoi minulle palkkasoturi."
"Tässä asiassa ei voi paljoa tehdä", sanoi Cethegus olkapäitään kohauttaen.
"Niin kyllä, mutta palkkasoturi Sutas kuuli vielä erään kuolevan veljeni Corbulolle sanoman lauseen, — he makasivat samassa teltassa — joka voi olla salaisuuden avain."
"Mikä se oli", kysyi Cethegus hyvin osanottavan näköisenä.
Severinus oli sanonut: "Minä aavistan asianlaidan. Hän tiesi tuosta väijytyksestä. Hän lähetti meidät kuolemaan."
"Kuka", kysyi Cethegus.
"Sen tahtoisinkin tietää."
"Eikö sinulla ole aavistustakaan?"
"Ei ole, mutta lieneeköhän mahdotonta saada asianomainen selville?"
"Miten aiot alkaa?"
"Lähetti kuolemaan" — sillä voidaan tarkoittaa vain johtajaa, sotapäällikköä, joka oli käskenyt veljeni ottamaan osaa Belisariuksen retkeen, joka alkoi Tiburtiuksen portilta Roomasta.
"Sillä Severinus ei kuulunut siihen aikaan Belisariuksen seurueeseen.
"Hän oli legioonalaistesi tribuuni.
"Jos sinä, Belisarius ja Prokopius toden teolla koetatte ottaa selvää tuosta käskijästä, niin varmasti se onnistuukin.
"Sinun käskystäsi hän ei lähtenyt, sillä siellä ei ollut ainoatakaan toista sinun legioonalaistasi eikä ratsumiestäsi."
"Se on totta", myönsi Cethegus, "mikäli muistan."
"Ei ainoatakaan.
"Prokopiushan — valitettavasti hän on nykyjään Aasiassa tutkimassa Justinianuksen rakennuksia — oli itse mukana. Hän on usein luetellut minulle retkellä olleiden nimet.
"Kun hän palaa kotiin, kyselen tarkkaan kenen kanssa veljeni viimeksi ennen retkeä seurusteli, kenen talossa tai teltassa hän oli. En suo itselleni lepoa enkä rauhaa. Kyselen Severinuksen vielä elossa olevilta tovereilta, missä he olivat hänet nähneet viimeiseksi ennen hyökkäystä."
"Sinä olet ikäiseksesi tarkkanäköinen", sanoi prefekti omituisesti hymyillen.
"Milloin viisautesi on noin kypsynyt?
"Tosiaankin. Olethan ollut hyvässä koulussa, missä opitaan oveluutta.
"Tietääkö keisarinna mitään kirjeestäsi?"
"Ei, eikä hän saa tietääkään.
"Älä mainitse hänen nimeään.
"Jumala lähettää tuon kostovelvollisuuden viimeisenä kehoitushuutona, joka repäisee minut hänestä erilleen."
"Lähettikö hän sinut luokseni?"
"Lähetti, tosin erään toisen asian vuoksi — mikä kuitenkin päättynee aivan toisin kuin hän luulee.
"Muutama hetki sitten hän kutsutti minut luokseen ja kysyi minulta taas hymyillen, oliko vaikeata olla kultahäkissä.
"Minua inhoittaa koko nainen.
"Ja minua kaduttaa, että olen kuluttanut turhaan kuukausmääriä hänen luonaan, kun veljeni sillä välin taisteli ja kaatui isänmaan puolesta.
"Vastasin hänelle niin tylysti, että pelkäsin vihan myrskyn nousevan.
"Mutta ihmeekseni hän pysyi aivan levollisena ja sanoi hymyillen:
"'Olkoon niin. Uskollisuus ei ole ikuista. Mene Antoninan tai hyveen tai noiden molempien jumalatarten luo.'
"'Mutta suosioni viimeiseksi merkiksi tahdon pelastaa sinut varmasta tuhosta.'
"'Bysantissa on olemassa roomalaisten ja kreikkalaisten nuorukaisten salaliitto Justinianuksen henkeä tai vapautta vastaan.'
"'He tahtovat pakottaa hänet ryhtymään uudestaan goottisotaan ja nimittämään Belisariuksen sotapäälliköksi.'
"'Vaiti, minä tiedän sen.'
"'Tiedän myös, että sinut on jo puoliksi saatu salaliiton puolelle. Et ole käynyt ainoassakaan kokouksessa, mutta säilytät salaliittolaisten asiakirjoja.'
"'Olen sallinut heidän puuhata, sillä joukossa on useita vanhoja kadehtijoitani, jotka nyt yhdellä kertaa saan tuhotuksi.'
"'Muutaman päivän perästä vedän verkkoni.'
"'Sinua varoitan, että pelastuisit.'
"'Mene prefektin luo. Hän vie sinut Bysantista palkkasoturiensa mukana.'
"'Sano vain hänelle, että sinua uhkaa vaara ja että Teodora lähetti sinut.'
"'Mutta älä ilmaise hänelle mitään salaliitosta, sillä siihen ottavat osaa useat hänen sotatribuuneistaankin, jotka hän mielellään pelastaisi, mutta jotka minä tahdon tuhota.'
"Ja minä tulin luoksesi, en turvaa hakemaan, vaan varoittamaan sinua ja roomalaisia aseveljiäni.
"Minä menen kokoukseenkin — tänään ei vielä vaara uhkaa, vakuutteli keisarinna — varoittamaan salaliittolaisia ja ilmoittamaan heille, että salaliitto on tullut ilmi.
"Sinun ei tarvitse lähteä sinne, prefekti. Sinä et saa antaa ilmi itseäsi. Justinianus epäilee muutenkin jo sinua.
"Nuo hullut tahtovat odottaa siksi, että ovat saaneet Belisariuksen puolelleen.
"Ja huomenna he ovat luultavasti kaikki vankeina, jollei heitä varoiteta.
"Minä riennän varoittamaan ystäviäni.
"Mutta sitten ryhdyn väsymättömästi hakemaan veljeni murhaajaa."
"Puuhasi ovat kiitettäviä" sanoi Cethegus.
"Ohimennen sanoen, missä sinulla on salaliittolaisten kirjeet kätkössä?"
"Siellä", vastasi nuorukainen punastuen, "missä säilytän kaikkia salaisuuksiani, muita, pyhempiä, minulle äärettömän kalliita kirjeitä ja minne tämänkin taulun kätken. Sinä saat tietää kätköpaikan, sillä sinä olet perheemme vanhin ystävä. Sinä autat minua kostotyöni toteuttamisessa.
"Samaan paikkaan olen kätkenyt palkkasoturi Sutaksen kertomuksen molempien kuolevien tuskin tajuttavasta keskustelusta. He puhuivat 'myrkytyksestä', 'murhaamiskäskystä', 'syytöksestä senaatin edessä' — vihollinen on siis ollut roomalainen senaattori — 'purppuranpunaisesta kypärätöyhdöstä', 'mustasta helvetinratsusta'.
"Ja niin edespäin", keskeytti Cethegus. "Missä on kätköpaikka? Sinun on kenties paettava nopeasti, sillä en kehoita sinua luottamaan keisarinnaan. Et pääse kenties kotiisikaan enää."
"Sen vuoksi onkin välttämätöntä, että sinä jatkat työtäni. Neuvon sinulle kätkön. Asuntoni pihalla. Kolmas tiili vesisäiliöstä vasempaan on ontto.
"Muunkin vuoksi on sinun se saatava tietää", jatkoi hän synkännäköisenä.
"Jollei ystäviä, jollei salaliittolaisia voida pelastaa — jos minun vapauttani uhataan — silloin olet oikeassa varoittaessasi minua. Olen jo kauan huomannut, että keisarin tai keisarinnan vakoojat seuraavat minua. Silloin teen nopeasti verisen lopun. — Mitä on silloin elämästäni hyötyä. — Jollen saa täytetyksi Severinuksen antamaa tehtävää — silloin — minun on joka aamu ilmoitettava keisarille, miten keisarinna on nukkunut — surmaan tyrannin hänen orjiensa keskellä."
"Hullu", huusi Cethegus hänelle todella säikähtyneenä, sillä nyt tahtoi hän suojella Justinianuksen henkeä ja valtaa — "mihin johtavatkaan sinua katumus ja hyödyttömänä kulunut elämä?
"Ei, Boëthiuksen poika ei saa päättää päiviään murhaajana.
"Jos tahdot verellä sovittaa maineettoman menneisyytesi, niin ryhdy taisteluun legioonalaisteni joukossa. Puhdista itsesi barbaarien veressä sankarin miekalla eikä murhaajan tikarilla."
"Sinä puhut jalosti.
"Ja tahdotko sinä ottaa ratsumiestesi joukkoon minut, kokemattoman?
"Miten voinkaan kiittää sinua?"
"Säästä kiitoksesi siksi, kun kaikki on valmista, kun taas näemme toisemme.
"Varoita tänään salaliittolaisia.
"Se on jo rohkeuden koe.
"Sillä en pidä sitä niin vaarattomana kuin miltä se näyttää.
"Jos pelkäät vaaraa, niin sano se julkisesti."
"Minäkö säikkyisin ensimmäistä rohkeuden koetta?
"Lähden varoittamaan heitä, vaikka varma kuolema minut perisi."
Hän puristi prefektin kättä ja riensi tiehensä.
Heti kun hän oli poistunut, Syphax saattoi prefektin huoneeseen toista tietä tribuuni Pison.
"Jambien tribuuni", huudahti Cethegus hänet nähtyään, "nyt sinun täytyy olla yhtä nopsajalkainen kuin säkeesi tavallisesti.
"Bysantin salaliitoista ja kissanpoluista olemme saaneet tarpeeksemme.
"Hae heti käsiisi kaikki nuoret roomalaiset, jotka ovat käyneet
Photiuksen talossa.
"Kaikki paetkoot ennen auringonlaskua näiden muurien sisältä.
"Nyt on henki kysymyksessä.
"Kukaan ei saa enää tänään mennä Photiuksen 'iltajuominkeihin'.
"Yksitellen, pienissä joukoissa lähtekää metsästämään tai purjehtimaan kilpaa Bosporuksella. Mutta laittautukaa nopeasti tiehenne.
"Salaliitto on tarpeeton.
"Pian tuuba kutsuu teitä taas taisteluun barbaareita vastaan
Latiumissa.
"Kaikki pakoon!
"Odottakaa minua Epidamnuksessa.
"Sieltä noudan isaurilaisineni teidät kolmanteen taisteluun Roomasta.
"Suori nopeasti tiehesi!
"Syphax", virkkoi hän jäätyään kahden kesken tämän kanssa, "oletko käynyt äskettäin suuren sotapäällikön talolla?
"Milloin häntä varrotaan palaavaksi?"
"Auringonlaskun aikana."
"Uskollinen puoliso kai odottaa häntä kotona? Hyvä!
"Kantotuoli — ei omani. Vuokraa ensimmäinen, minkä saat hippodromin luota. Ota sellainen, jonka oviluukut saa aivan kiinni.
"Vie se satamakaupunkiin, vaatekaupustelijain kadun päähän."
"Herra, siellä asuvat tämän hylkiöistä rikkaan kerjäläiskaupungin pahimmat hylkiöt.
"Mitä sinä siellä teet?"
"Nousen kantotuoliin.
"Sitten punaiseen taloon."