KOLMASKYMMENESKOLMAS LUKU.
Julius pudisti päätään.
Kuningas kysyi:
"Kuinka olet tullut tuntemaan tuon kamalan jumalan?"
"Totila, kuninkaani ja ystäväni!
"Nyt on tullut hetki, jolloin saat tietää sen, minkä olen kauan salannut. Elämäni salaisuuden, varjon, joka laskeutui elämääni ja joka yhä synkentää sitä.
"Ei, jää vain tänne, kristitty.
"Kuuntele sinäkin kertomustani ja koeta se sitten sovittaa Jumalan tutkimattomiin teihin, siihen, että hän kurittaa sitä, jota hän rakastaa, ja muihin munkkien viisasteluihin.
"Ajattele itseksesi.
"Mutta älä sano mitään.
"Tänään en voi kuulla mitään.
"Sinä, Totila, tunnet vanhempieni elämän kirouksen, sillä mehän olimme yht'aikaa Regiumissa kuningas Teoderikin asekoulussa Hildebrand-vanhuksen kasvatettavina."
"Niin olimme ja rakastimme toisiamme kuin veljekset", sanoi kuningas.
"Alussa olin minä vanhempieni kohtalon vuoksi arka, umpimielinen ja alakuloinen.
"Mutta sinun päivänpaisteinen olentosi valaisi minunkin mieleni.
"Silloin keisarin sotalaivat — hän oli vihoissaan kuninkaallemme
Sirmiumin rajariitojen vuoksi — tekivät rauhan aikana hyökkäyksen
Regiumia vastaan ja veivät mukanaan, paitsi muita kaupunkilaisia,
meidät neljäkymmentä asekoululaista jakaen meidät eri laivoihin.
"Sinä vältit tämän kohtalon.
"Kuningas oli nimittäin kutsuttanut sinut edellisenä päivänä Ravennan
Palatiumiin juomanlaskijakseen.
"Hildebrand-vanhus ja kreivi Uliaris lähtivät heti tästä tiedon saatuaan Sisilian laivastolla ajamaan kreikkalaisia takaa, saivat heidät kiinni Catanan tienoilla, valtasivat heidän laivansa ja vapauttivat vangit.
"Yksi ainoa laiva pääsi nopeutensa avulla vapauttajien käsistä pakoon — kolmisoutulaiva 'Naus Petru', jossa olin kahden toverini kanssa.
"Trierarkki Lykos ei vienytkään meitä sotavankeina Bysanttiin, vaan möi meidät orjiksi ja pisti hintamme omaan taskuunsa.
"Hän vei meidät Paros-saarelle.
"Siellä hän möi meidät saaren rikkaimmalle kauppiaalle Dresokselle, joka oli hänen kestiystävänsä.
"Siten tuli Teja, kreivi Tagilan poika, vapaa gootti kreikkalaisen orjaksi.
"Minä päätin tappaa itseni heti, kun minut oli vapautettu kahleista ja olin päässyt jäsenteni isännäksi.
"Mutta kun meidät vietiin laivasta maihin pienissä venheissä, silloin — ystäväni — silloin —"
Hän keskeytti kertomuksensa ja painoi kätensä silmilleen.
"Teja", sanoi kuningas laskien kätensä surevan olkapäälle.
"Silloin sattui katseeni runsaasti kullattuun, avonaiseen kantotuoliin, joka oli pysähtynyt Dresoksen viereen — ja tyttöön — erinomaisen kauniiseen tyttöön.
"Saavuimme pian Dresoksen huvilaan, joka oli lähellä kaupunkia.
"Dresos kohteli huonosti orjiaan.
"Niitä piestiin ja niillä teetettiin ylenmääräisesti työtä.
"Hän rääkkäsi holhottiansa Myrtiaakin, tuota hentoa, ihanaa tyttöä.
"Minun osani oli parempi.
"Kun hän sai kuulla, että olin tottunut valmistamaan aseita ja muutakin taidetaontaa, — minähän olin tehnyt sitä pikku pojasta alkaen — rupesi hän kohtelemaan minua paremmin.
"Hän rakennutti huvilansa viereen minulle pajan ja määräsi minut siinä työskentelevien orjiensa päälliköksi.
"Kahleenikin poistettiin — päiviksi.
"Vain yöksi kahlehdittiin minut molempien goottitoverieni kanssa pajan alasimeen.
"Olisin voinut hyvin paeta päivällä.
"Mutta — en paennut.
"Myrtia pidätti minua.
"Suurin onneni oli saada nähdä häntä ja puhua hänen kanssaan.
"Hän tulikin usein pajaan tilaamaan taide-esineitä ja koruja, korjauttamaan entisiä tai vain katselemaan työntekoa tai kuuntelemaan lauluani ja harpunsoittoani.
"Ja, oi te ikuiset tähdet, mikä autuus!
"Aluksi kauniin kreikkalaislapsen rinnassa oli herännyt sääli minua kohtaan, mutta sitten se muuttui rakkaudeksi.
"Näin sen, en voinut enää epäillä sitä.
"Hän tunnustikin sen autuaaksi tekevällä suudelmalla.
"En voi kuvailla häntä.
"Kultainen oli hänen tukkansa, kultaiset hänen silmänsä, kultainen hänen sydämensä. — —
"Tejakin oli kerran onnellinen ja uskoi onneen ja hyväntahtoiseen jumalaan tähtien tuolla puolen.
"Eräänä iltana rakkaani saapui epätoivoisena sovittuun kohtaukseemme pajaani.
"Hänen holhoojansa oli kihlannut hänet, antanut hänet trierarkki
Lykokselle, joka oli myynyt meidät vankeuteen.
"Hän oli itkenyt, pyytänyt, polvillaan rukoillut armoa.
"Turhaan.
"Häät oli määrätty hänen seitsemänneksitoista syntymäpäiväkseen.
"Se oli muutaman viikon perästä.
"Olimme kauan miettineet pakoa ja tuuma kypsyi äkkiä.
"Olin aikoja sitten takonut itselleni viilan kahleittemme katkaisemista varten. Taoin avaimenkin pajan oveen.
"Toverini olivat tuumassa mukana.
"Me emme tietysti voineet kätkeytyä pienelle Paros-saarelle.
"Meidän täytyi paeta merelle.
"Puutarhan alla lähellä pajaa oli huvilan viereisessä lahden poukamassa ankkurissa Dresoksen pieni purjealus, joka oli aina valmis huvimatkojen varalta.
"Me päätimme anastaa sen ja paeta sillä Italiaan.
"Evästä olimme säästäneet päiväannoksistamme, aseita meillä oli.
"Syntymäpäivä ja siksi määrätty hääpäivä oli heinäkuun kalendena.
"Edellisenä yönä piti minun viilata kahleet poikki, avata ovi.
"Toverieni piti sitten rientää huvilan päärakennuksen oikealta puolen lahdelle laivaa kuntoon panemaan.
"Minun piti sillä aikaa hiipiä huvilan vasemmalla puolen oleviin naisten huoneisiin, joissa Myrtia nukkui.
"Lyhyet nuoraportaat ulottuivat alemmasta kerroksesta maahan.
"Niitä myöten hän tulisi luokseni.
"Sitten rientäisimme yhdessä tällä välin purjehduskuntoon laitetulle laivalle.
"Kaikki oli huolellisesti mietitty ja valmistettu."