KOLMASKYMMENESVIIDES LUKU.
"Kiellätkö kesän ja auringon, jos yksi ruusu katkeaa", sanoi Totila, "ja luuletko sokean sattumuksen vallitsevan maailmaa?"
"En, mutta uskon välttämättömyyteen, joka sitoo ihmisten ja tähtien kohtalot."
"Mutta onko tuo laki sokea, umpimähkäinen", kysyi Julius.
"Ei umpimähkäinen, mutta ei ainakaan onnemme ole sen päämääränä.
"Sen oma täyttymys on sen ainoa korkea, salaperäinen tarkoitus.
"Voi niitä hulluja, jotka uskovat, että heidän kyyneleensä lasketaan pilvien toisella puolella.
"Tai kenties onnelliset hullut. He ovat onnellisia hulluudessaan."
"Sinun uskosi ei tee sinua onnelliseksi", sanoi Julius. "En voi ymmärtää, minkätähden sinä elätkään, kun sinulla on tuollaiset mielipiteet."
"Sen sanon sinulle, kristitty.
"Elämän arvoista on myöskin tehdä oikein, täyttää velvollisuuden ja kunnian vaatimukset, laskematta tulevassa elämässä tuhatkertaista korkoa jokaisesta hyvästä työstä. Rakastaa kansaa, isänmaata ja ystäviään ja vahvistaa tämä rakkaus verellään. Polkea pahaa tomuun joka paikassa — pahaa ei tee vähemmän inhoittavaksi täytymys. Sinä tallaat käärmeen ja nokkosen, vaikkeivät ne mitään voi sille, etteivät he ole satakieli ja ruusu —. Kieltäytyä kaikesta onnesta, etsiä vain sitä syvää rauhaa, joka on äärettömän totinen ja korkea kuin öinen taivas, — kimaltelevain tähtien tavoin nousevat ja laskevat siinä ylpeät surulliset ajatukset, — ja kuunnella maailmankin sykähdyksiä, jotka tuntuvat omassa rinnassa ja tähtien kulussa. Eikö se ole elämän arvoista, kristitty?"
"On", vastasi Totila, "mutta äärettömän vaikeata se on. Liian vaikeata ihmisvoimille.
"Ei, Teja! Jollen minä saata joka kohdassa yhtyäkään hurskaan ystäväni uskoon, joka vallitsee tätä aikaa, niin se ainakin on varma, että on olemassa hyvänsuopa Jumala, joka rankaisee pahan ja suojelee hyvää.
"Tuon oikeudenmukaisen Jumalan käteen jätän kansani ja oman asiani.
"Tähän luottaen odotan huomenna voittoa.
"Oikeus on puolellani — oikeus ei voi sortua."
"Oikeus sortuu usein vääryyden edessä: Vitiges Cetheguksen edessä."
"Niin, maan päällä", virkkoi Julius, "sillä tämä ei ole meidän oikea kotimme. Se on haudan tuolla puolen. Siellä kaikki tuomitaan oikeudenmukaisesti."
"Olkoon niin", sanoi Teja katkerasti hymyillen.
"Mutta sitä ei voi ajatella — siitä voi vain uneksia.
"Olen tyytyväinen. En tahdo herätä uuteen elämään, kun keihäs kerran on lävistänyt sydämeni."
Samassa kreivi Torismut saapui tarkastusmatkaltaan takaisin ja sanoi:
"Ole huoletta, herra kuningas, olen käynyt kaikki tutkimassa.
"Korsikalaisen ratsumiehet ovat jo oikealla paikallaan. Osa hänen jäljelle jääneistä miehistäänkin on jo saapunut.
"Kolmesataa urhoollisinta on vielä tulossa. Hän pyytää, että myöhästyttäisit taistelun alkua siksi, kunnes he saapuvat, sillä ne kuuluvat olevan kaikkein hurjimmat."
"Ehkä voin sen tehdä ratsastustaitoani näyttämällä", vastasi Totila iloisesti nauraen. "Ja nyt viimeinen pikari.
"Lähtekäämme leiriin.
"Suostutko, Teja, että huominen taistelu ratkaisee kiistamme?
"Se on oikea Jumalantuomio.
"Jumalan oma tuomio siitä, elääkö hän.
"Minä sanon: Jumala elää — siksi voittaa hyvä asia."
"Vaietkaa", huusi Julius, "älkää pilkatko Jumalaa".
"Kuuletko", sanoi Teja heittäen kilven selkäänsä, "hän on peloissaan
Jumalansa puolesta".