KUUDES LUKU.
Joka taholta, Campaniasta, Samniumista, Bruttiasta, Lucanista, Apuliasta ja Calabriasta saapui Napoliin kaupunkien lähetystöjä, jotka pyysivät goottikuningasta vapauttajakseen.
Tärkeä, lujasti varustettu Beneventum antautui, samoin läheiset
Asculumin, Canusian ja Acheruntian linnoitukset.
Näissä maakunnissa sattui tuhansittain sellaisia tapauksia, että uudisasukkaat saivat omikseen kaatuneiden, paenneiden ja Bysanttiin tai Roomaan muuttaneiden isäntiensä maatilat.
Paitsi Roomaa ja Ravennaa oli suurista kaupungeista bysanttilaisten käsissä vain Florentia Justinuksen, Spoletium Bonuksen ja Herodianuksen sekä Perusia hunni Uldugutin komennossa.
Muutamassa päivässä meritaitoinen kuningas, johon oli liittynyt paljon italialaisia niemimaan eteläosasta, oli miehittänyt bysanttilaisilta valloitetun laivaston ja vienyt sen lipuilla koristettuna satamasta. Ratsuväki lähti maitse (Via appiaa myöten) pohjoiseen.
Rooma oli sekä laivaston että ratsuväen päämäärä. Teja marssi Cetheguksen kaupunkia kohti Via flaminiaa myöten kolmannen sotajoukon johtajana.
Hän oli valloittanut ja saanut haltuunsa Ravennan ja Tiberin välisen osan Italiaa, — Petran ja Caesenan lujat linnat antautuivat ilman miekan iskua — nimittäin Aemilian ja molemmat Tusciat — annonarisen ja suburbicarisen.
Prefekti huomasi, että nyt oli tosi kysymyksessä.
Hän aikoi puolustautua hurjasti kuin lohikäärme luolassaan.
Ylpeänä ja tyytyväisenä hän katseli varustuksiaan ja vallejaan ja taistelutovereilleen, jotka olivat huolissaan goottien tulosta, hän sanoi:
"Olkaa huoleti! Heidän voimansa murtuu toistamiseen näitä valleja vastaan."
Mutta sisimmässään hän ei ollut yhtä levollinen kuin puheissaan.
Hän ei suinkaan katunut tekojaan eikä vieläkään pitänyt yritystään mahdottomana.
Mutta Cetheguksenkin rautaisiin voimiin vaikutti se seikka, että hänen päämääränsä, jonka hän jo oli aivan saavuttamaisillaan, taas Totilan kuninkaaksi tulon johdosta näytti siirtyvän kauemmaksi.
"Pisara kaivaa lopuksi kallioon kolon", vastasi hän, kun Licinius kerran kysyi hänen synkkämielisyytensä syytä.
"Ja sitä paitsi — en voi enää nukkua yhtä hyvin kuin ennen."
"Mistä alkaen?"
"Siitä alkaen, kun Totila tuli kuninkaaksi.
"Tuo vaaleaverinen kuningaspoikanen on vienyt uneni."
Cethegus oli tuntenut olevansa varmempi ja etevämpi kuin kaikki hänen vihollisensa ja vastustajansa, mutta tuon nuorukaisen aurinkoinen, avomielinen luonne, Sigfrid-luonne ja leikkien saavutettu menestys kiihoittivat hänen vihaansa niin, että hänen jäinen levollisuutensa monesti suli intohimojen tulesta.
Totila meni tuota kaikkien pelkäämää miestä vastaan voiton varmana, ikäänkuin hänen kukistumisensa olisi ollut edeltä päin taattu.
"Maitoparralla on hyvä onni", sanoi Cethegus vimmoissaan saadessaan tiedon Napolin omituisesta valloituksesta.
"Hyvä onni kuten Akilleksella ja Aleksanteri Suurella.
"Mutta nuo ikuiset nuorukaiset eivät onneksi elä kovin vanhoiksi.
"Heidän sielujensa pehmeä kulta hajoaa tuhkaksi — me kuparimöhkäleet kestämme paljon kauemmin.
"Olen nähnyt tuon uneksijan ruusut ja laakerit, toivottavasti näen pian hänen sypressinsäkin.
"En voi kukistua tuon tyttömäisen ihmisen edessä.
"Onni kohottaa hänet nopeasti huimaavan korkealle.
"Äkkiä hän sieltä putoaakin.
"Kuljettaakohan se hänet Rooman muurien yli? —
"Lennä vain, nuori Ikarus, vaivatta kuumimmassa auringonpaisteessa.
"Minä hiivin askel askeleelta varjossa veren ja taistelun tietä.
"Mutta riemuiten seison korkealla silloin, kun onnen petollinen auringonpaiste sulattaa vahan rohkeista siivistäsi.
"Lentotähden tavoin sammut allani."
Mutta tämä ei näyttänyt tapahtuvan aivan pian.
Levottomasti Cethegus odotti vahvan laivaston saapumista Ravennasta.
Sen mukana piti nimittäin tulla runsaasti ruokatavaroita ja loput
palkkasotureita sekä niin paljon legioonalaisia ja muita joukkoja kuin
Demetrius saattoi luovuttaa.
Kun nuo apujoukot saapuisivat, voisi hän laskea viimekerralla puoliväkisin palvelukseen kutsutut, napisevat roomalaiset koteihinsa.
Viikkomääriä hän oli lohduttanut vihastuneita roomalaisia tällä laivastolla.
Vihdoin pikapurjehtija saapui Ostiasta ilmoittamaan laivaston tulosta.
Cethegus käski torventoitottajien ja julistajien ilmoittaa kaduilla ilosanomaa, että ensi lokakuun iduksena laskettaisiin kahdeksan tuhatta porvaria valleilta koteihinsa, sekä lähetti muureilla oleville roomalaisille kaksinkertaiset viiniannokset.
Lokakuun iduksena sakea sumu peitti Ostian ja meren.
Seuraavana päivänä pieni purjevene saapui Ostiasta Portukseen.
Sen vapiseva miehistö, jona oli Ravennan legioonalaisia, ilmoitti:
Kuningas Totila oli hyökännyt Napolin laivastolla sumun suojassa ravennalaisten kolmisoutujen kimppuun sekä polttanut ja upottanut kahdeksastakymmenestä laivasta kaksikymmentä ja vallannut kuusikymmentä sotajoukkoineen ja ruokavaroineen.
Cethegus ei uskonut tätä.
Hän lähti Tiberiä alas nopealla purjeveneellään "Sagittalla".
Töin tuskin hän pelastui kuninkaan laivojen tieltä, jotka sulkivat parhaillaan Portuksen sataman ja lähettivät pieniä risteilijöitä pitkin Tiberiä.
Kiireimmän kautta prefekti viritti Tiberin yli kaksi virran sulkua nuolenkantaman päähän toisistaan, toinen oli katkaistuista mastoista, toinen rautaketjuista tehty, kuten Belisariuksenkin aikana.
Näiden sulkujen välisen alan hän täytti pienillä venheillä.
Tämä oli Cethegukselle hyvin ankara isku.
Hänen hartaasti odottamansa apujoukot ja ruokavarastot olivat joutuneet vihollisen käsiin.
Hän ei voinut myöntää kiroaville roomalaisille lupaamaansa helpotusta, vaan hänen täytyi päinvastoin lisätä palvelusvuoroja, sillä nyt oli joen puoleistakin osaa suojeltava goottilaisten laivojen alituisilta rynnäköiltä.
Sitä paitsi Cethegus näki kauhukseen vaarallisimman vihollisen — nälän — hitaasti, mutta varmasti lähestyvän.
Vesitie, jota myöten ensimmäisen piirityksen aikana saatiin runsaasti ruokatavaroita, oli nyt suljettu.
Italiassa ei ollut kolmatta laivastoa.
Napolin ja Ravennan laivastot piirittivät goottien apuna Roomaa.
Viimeiset ratsumiehet, jotka Marcus Licinius oli lähettänyt tiedusteluretkelle ja ruokaa hankkimaan flaminilaisen tien varsilta, palasivat kauhistuneina ja ilmoittivat, että kaupunkia lähestyi rientomarssissa suuri goottijoukko pelätyn Tejan johdolla.
Hänen etujoukkonsa olivat jo Reatsessa.
Seuraavana päivänä Rooma oli piiritetty täydellisesti pohjoispuoleltakin.
Sen puolustajina olivat vain kaupungin porvarit.
Nuo voimat olivat heikot, vaikkakin prefektin muurit olivat vahvat.
Viikkoja, jopa kuukausiakin piti Cetheguksen rautainen pakko niskoittelevia roomalaisia vastoin heidän tahtoaan valleilla.
Odotettiin, että nälkä ennemmin kuin rynnäköt lopettaisi piirityksen.
Silloin sattui odottamaton tapaus, joka herätti piiritetyissä toiveita ja pani nuoren kuninkaan taidon ja onnen kovalle koetukselle.
Sotanäyttämölle ilmestyi taas — Belisarius.