VIIDES LUKU.
Muutamia päiviä myöhemmin Matasunta meni taas leiriin, tällä kertaa ilman Aspaa.
Sillä tämä ei lähtenyt mihinkään haavoittuneen kansalaisensa äärestä, joka nopeasti parani hänen hoidossaan ja hänen lääkkeistään.
Kuningas Vitiges oli nyt hovilaisten seuraamana noutanut kuningattaren.
Tänään aiottiin pitää hyvin tärkeä sotaneuvottelu kuninkaan teltassa.
Tieto oli tullut viimeisten apujoukkojen saapumisesta, ja Guntariksen ja Hildebadin odotettiin myös palaavan ja tuovan vastauksen Belisariukselle tehtyyn rauhanehdotukseen.
"Tärkeä päivä", sanoi Vitiges kuningattarelle.
"Rukoile taivaalta rauhaa."
"Minä rukoilen sotaa", sanoi Matasunta tuijottaen eteensä.
"Toivooko naisen sydän niin suuresti kostoa?"
"Toivoo. Kostoa, yksin kostoa toivon — ja varmasti saankin."
Samassa he saapuivat telttaan, joka oli täynnä goottipäälliköitä.
Matasunta vastasi ylpeästi päätään nyökäten kumarruksiin.
"Ovatko lähettiläät saapuneet", kysyi kuningas istuutuessaan
Hildebrand-vanhukselta. "Tuo heidät sitten tänne."
Vanhuksen viittauksesta vedettiin sivuoven verhot syrjään, ja herttua
Guntaris ja Hildebad astuivat sisään syvään kumartaen.
"Mitä te tuotte? Rauhan vai sodan", kysyi Vitiges innokkaasti.
"Sodan, sodan, kuningas Vitiges", huusivat molemmat yhtä aikaa.
"Kuinka? Belisarius hylkää siis tarjoamani uhrauksen. Esitit kai hänelle ehdotukseni ystävällisesti ja vakuuttavasti."
Herttua Guntaris astui esiin ja vastasi:
"Tapasin päällikön Kapitoliumissa prefektin vieraana ja sanoin:
"'Goottien kuningas Vitiges lähettää sinulle tervehdyksensä.'
"'Kolmenkymmenen päivän kuluttua hän voi saapua näiden muurien edustalle sadanviidenkymmenen tuhannen sotakuntoisen gootin kanssa.'
"'Tästä kunnianarvoisesta kaupungista syntyy silloin taistelu, jollaista nämä kentät, joita tuhannen vuoden aikana on verellä kostutettu, eivät ole vielä nähneet.'
"'Goottien kuningas rakastaa enemmän rauhaa kuin voittoa. Hän lupaa luovuttaa keisari Justinianukselle Sisilian saaren ja auttaa häntä kaikissa hänen sodissaan kolmella tuhannella gootilla, jos hän heti luopuu Roomasta ja Italiasta, joka on omamme sekä valloituksen oikeudella että keisari Zenon kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, jonka mukaan Italia kuuluu Teoderikille, jos tämä kukistaa Odovakarin.'
"Näin minä puhuin käskysi mukaan.
"Mutta Belisarius nauroi ja sanoi:
"'Vitiges on hyvin armollinen luovuttaessaan minulle Sisilian saaren, joka on jo hallussani ja jota hänellä ei enää ole.'
"'Minä lahjoitan hänelle sen sijaan Thulen saaren.'
"'Teoderikin ja Zenon välinen sopimus oli tehty pakosta ja valloituksen oikeus — se on nyt meidän.'
"'Rauhaan suostun vain seuraavilla ehdoilla: koko goottien sotajoukko laskee aseensa ja koko kansa siirtyy Alppien yli ja lähettää kuninkaan ja kuningattaren Bysanttiin panttivankeina.'"
Kiukun murinaa kuului joka puolelta.
"Lähdimme pois vihastuneina, vastaamatta sanaakaan sellaiseen ehdotukseen."
"Näkemiin asti Ravennassa", huusi hän jälkeemme.
"Silloin minä käännyin", sanoi Hildebad, "ja huusin:
"Näkemiin asti Rooman edustalla.
"Aseisiin, kuningas Vitiges!
"Sinä olet rauhan toivossa ryhtynyt viimeiseen keinoon ja saanut siitä pilkkaa.
"Liikkeelle! Sinä olet tarpeeksi aprikoinut ja varustautunut. Vie meidät taisteluun."
Teltan ulkopuolelta kuului torventoitotusta ja lähestyvien ratsujen kavionkopsetta.
Pian vedettiin teltan esirippu syrjään ja sisään astui Totila kiiltävissä varusteissa, valkoinen vaippa hartioille heitettynä.
"Terve, kuninkaani, terve, kuningattareni", hän lausui ensiksi.
"Olen suorittanut tehtäväni, tuon rauhansanoman frankkien kuninkaalta.
"Hän oli jo varustanut sotajoukon bysanttilaisten avuksi sinua vastaan.
"Sain hänen mielensä muuttumaan.
"Hänen sotajoukkonsa ei hyökkää Italiaan gootteja vastaan.
"Mediolanumin kreivi Markja, joka tähän saakka on vartioinut cottilaisia alppeja frankkeja vastaan, pääsi siten joukkoineen vapaaksi. Hän rientää tänne pikamarssissa.
"Paluumatkalla kokoilin minä kaikki asekuntoiset miehet ja otin mukaani linnoitusten varusväet.
"Edelleen:
"Meillä on tähän saakka ollut puute ratsuväestä. Ole huoleton, kuninkaani. Tuon lisäksi kuusi tuhatta, erinomaisilla hevosilla varustettua ratsumiestä.
"He haluavat päästä temmeltämään Rooman lakeuksille.
"Eräs toivo elähdyttää meitä kaikkia: vie meidät taisteluun Rooman edustalle."
"Kiitos, ystäväni, sanomistasi ja ratsumiehistäsi.
"Sano, Hildebrand, kuinka sotajoukkomme nyt on jaettu?
"Sanokaa, päälliköt, kuinka monta miestä teillä kullakin on johdettavana?
"Kirjurit, merkitkää ne muistiin."
"Minun johdossani on kolmetuhatta jalkamiestä", huudahti Hildebad.
"Minulla neljäkymmentätuhatta kilvin ja keihäin varustettua jalka- ja ratsumiestä", sanoi herttua Guntaris.
"Minulla neljäkymmentätuhatta jalkamiestä: jousimiehiä, linkoojia ja keihäsmiehiä", vastasi Ravennan kreivi Grippa.
"Minulla seitsemäntuhatta puukko- ja nuijamiestä", mainitsi Hildebrand.
"Ja sen lisäksi Totilan kuusituhatta ratsumiestä ja Tejan neljätoista tuhatta valittua, kirveillä varustettua jalkamiestä — mutta missä hän itse on? En ole huomannut häntä täällä! —
"Ja minä olen lisännyt oman joukkoni viideksikymmeneksituhanneksi jalka- ja ratsumieheksi", sanoi kuningas lopuksi.
"Kaikkiaan siis satakuusikymmentätuhatta miestä", mainitsi protonotarius ojentaen kuninkaalle pergamenttikäärön.
Kuninkaan totisille kasvoille ilmestyi iloinen välähdys.
"Satakuusikymmentätuhatta goottisoturia. Pitäisikö niiden taistelematta laskea aseensa Belisariuksen edessä?
"Kuinka pitkän ajan kuluttua olette lähtövalmiit?"
Silloin musta Teja syöksyi telttaan.
Hän oli kuullut kuninkaan viimeisen kysymyksen.
Hänen silmänsä salamoivat, hän vapisi vihasta.
"Nyt ei ole enää aikaa tuhlattavana. Kostamaan, kuningas Vitiges!
"On tapahtunut rikos, joka huutaa kostoa. Vie meidät heti taisteluun."
"Mitä on tapahtunut?"
"Eräs Belisariuksen alipäälliköistä, hunni Ambazuch, on jo, kuten tiedät, kauan piirittänyt hunneineen ja armenialaisineen lujaa Petran linnaa.
"Apua ei saatu mistään.
"Vain nuori Arahad — hän haki kai kuolemaa — hyökkäsi pienen seurueensa kanssa piirittäjien kimppuun. Hän kaatui sankarin tavoin.
"Linnan pieni goottivartiosto teki epätoivoista vastarintaa.
"Sillä tänne oli paennut vihollista Tuscian, Valerian ja Picenumin tasangoilta useita tuhansia turvattomia gootteja: vanhuksia, sairaita, vaimoja ja lapsia.
"Vihdoin heidän täytyi nälän pakottamina suostua luovuttamaan linnoitus. Hunni vannoi, ettei hän vuodattaisi pisaraakaan kaupungissa olevien goottien verta.
"Hän saapui kaupunkiin ja käski goottien kokoutua suureen pyhän Zenon basilikaan.
"Gootit — yli viisituhatta vanhusta, naista ja lasta sekä pari sataa soturia — tottelivat.
"Ja kun he olivat kaikki koolla —"
Teja vaikeni.
"Mitä sitten?" kysyi Matasunta kalveten.
"Silloin hunni sulki ovet, piiritti kirkon joukkoineen ja — sytytti sen tuleen polttaen kaikki viisi tuhatta goottia."
"Entä sopimus", huudahti Vitiges.
"Sopimukseen gootitkin vetosivat savun ja liekkien keskellä."
"Sopimusta on noudatettu", sanoi hunni nauraen. "Ei ole pisaraakaan verta vuodatettu.
"'Gootit ovat hävitettävät Italiasta polttamalla kuten peltohiiret ja syöpäläiset.'
"Ja bysanttilaiset katselivat, kuinka viisituhatta vanhusta, naista, sairasta ja lasta — kuuletko, kuningas Vitiges — tukehtui ja paloi poroksi.
"Sellaista tapahtuu ja sinä — sinä ryhdyt keskustelemaan rauhasta.
"Lähde liikkeelle, kuningas Vitiges!" huusi kiukustunut Teja vetäen miekkansa tupestaan, "jos olet mies. Lähde kostamaan!
"Murhattujen henget johtavat sotajoukkoa — Vie meidät taisteluun, vie meidät kostoon!"
"Vie meidät taisteluun, vie meidät kostoon", huusivat teltassa olevat gootit.
Vitiges nousi levollisena seisomaan.
"Tapahtukoon tahtonne, sillä nyt on mitta täysi. Parhain varustuksemme on oikeutemme. Nyt, taisteluun!"
Hän ojensi kuningattarelle kädessään olleen pergamenttikäärön ja tarttui siniseen kuninkaanlippuun, bandumiin, joka oli hänen tuolinsa selustalla.
"Te näette kädessäni Teoderikin vanhan lipun, joka on kulkenut voitosta voittoon.
"Se on tosin nyt huonommassa kädessä kuin silloin, mutta älkää pelätkö.
"Te tiedätte, ettei ylpeä itseluottamus ole luonteeni mukaista, mutta tällä kertaa minä ennustan: tässä lipussa suhisee pikainen voitto, suuri, kostoa tuottava voitto.
"Seuratkaa minua.
"Sotajoukko lähtee heti liikkeelle. Päälliköt, järjestäkää joukkonne!
Roomaan!"
"Roomaan", kaikui joka taholta.
"Roomaan."