VIIDES KOHTAUS.
Fiesko, Senturione, Sibo ja Asserato hyökkäävät rajusti huoneeseen.
Sibo. Antakaa anteeksi, kreivi, että suutuksissa tulemme tänne ilman ilmoittamatta.
Senturione. Minua on häväisty, kuolettavasti häväissyt on minua herttuan nepaa koko neuvoskunnan edessä.
Asserato. Doria on tahrannut sen kultaisen kirjan, josta kukin Genuan aatelus on lehti.
Senturione. Sentähden olemme täällä. Koko aatelisto on minussa yllytetty. Koko aateliston pitää jakaman minun kostoni. Oman kunniani kostoksi minä tuskin vaatisin apua.
Sibo. Koko aatelisto on hänessä loukattu. Koko aateliston pitää puhkuman tulta ja leimua.
Asserato. Kansakunnan oikeudet särjetty. Tasavallan vapaus on saanut kuoleman vamman.
Fiesko. Te jännitätte koko minun mieleni!
Sibo. Hän oli vaaliherrojen joukossa yhdeksäskolmatta, oli prokuraattorin vaalissa vetänyt kultaisen kuulan. Kahdeksankolmatta ääntä oli koossa; neljätoista minulle, yhtä monta Lomellinolle! Dorian ja hänen oli vielä poissa.
Senturione (vilkkaasti tarttuen puheeseen). Oli vielä poissa. Minä äänestin Siboa. Doria — tuntekaa minun kunniani haava — Doria —
Asserato (keskeyttäen taas hänen puheensa). Sellaista ei ole kuultu eikä nähty niinkauvan kuin valtameri on Genuan ympärillä aaltoillut.
Senturione (jatkaa kiivaammin). Doria veti miekan, jonka hän oli piilottanut tulipunaisen takkinsa alle, pisti minun huutoni siihen ja huusi kaikkien kuullen.
Sibo. "Senaattorit! tämä ei kelpaa! tämä on rikki! Lomellino on prokuraattori".
Senturione. "Lomellino on prokuraattori" ja heitti miekkansa pöydälle.
Asserato. "Ja huusi tämä ei kelpaa" ja heitti miekkansa pöydälle.
Fiesko (vähäsen vaiti oltua). Mitä päätätte tehdä?
Senturione. Tasavallan sydämmeen on pistetty. Mitäkö päätämme tehdä?
Fiesko. Senturione, kahilat taittukoot tuulessa. Tammet tahtovat myrskyä. Minä kysyn, mitä te päätätte?
Sibo. Minä ajattelin kysyttävän mitä Genua päättää.
Fiesko. Genua! Genuako? Mitä siitä? se on lahonnut, repee kun siihen rupee. Vai luotatteko ylimyksiin? Ehkä sentähden, että he vääntelevät suutansa, nostelevat olkapäitänsä, kun valtioasioista puhe tulee? Mitä niistä? Heidän sankaritulensa palaa Levantin tavarakääröissä, heidän henkensä häilyy tuskallisesti heidän itä-intialaisten laivojensa ympärillä.
Senturione. Oppikaa paremmin arvostelemaan ylimyksiämme. Dorian pöyhkeä työ oli tuskin tehty, niin muutama sata heistä syöksi revittyine vaatteinensa torille. Neuvoskunta hajosi.
Fiesko (pilkallisesti). Niinkuin kanat kun haukka iskee joukkoon.
Senturione (rajusti). Ei! vaan niinkuin ruutitynnyri kun sinne valkea putoo.
Sibo. Kansa raivoo myös — tiedättehän mitä haavoitettu karhu tekee!
Fiesko (nauraa). Sokeana, taidotonna se röhkäle ensin mellastaa kömpelöillä raajoillansa, uhkaa niellä avoimeen kitaansa ylhäisen ja alhaisen, läheltä ja kaukaa ja viimein kompastuu risuihin. Genualaiset! turhaan! Merenvaltijan aika on loppunut. Genua on kaatunut nimensä alle. Genuan on käynyt niinkuin voittamattoman Rooman, joka pallona lensi hentokaisen pojan Oktavianuksen kouriin. Genua ei voi olla enää vapaana. Genua kaipaa yksivaltijaan lämmintä. Genua tarvitsee itsevaltijaan, siis suosikaa huimapäätä Gianettinoa.
Senturione (julmistuen). Silloin kun vihaiset elementit toisillensa leppyvät ja pohja saa etelän kiinni — Tulkaa kumppanit!
Fiesko. Viipykää! viipykää! Mitä mietitte, Sibo?
Sibo. En mitään, tai joutavaa asiaa, jonka nimeksi tulee Maanjäristys.
Fiesko (vie heidät kuvapatsaan luo). Katselkaapa tätä veistokuvaa.
Senturione. Se on florensilainen Venus. Mitäs se nyt meihin koskee?
Fiesko. Tottahan se miellyttää teitä.
Sibo. Totta, olisimmehan huonoja Italialaisia. Kuinka te sitä kysytte?
Fiesko. No, kulkekaa maailmat halki ja etsikää tämän naiskaavan kaikkien eläväin yhtäläisten joukosta parhaiten onnistunut, jossa on tämän ajatellun Venuksen kaikki viehättäväisyydet.
Sibo. Ja vaivasta saamme sitten?
Fiesko. Sitten saatte vakuuden, että mielikuvitus on turhaa kerskailemista.
Senturione (äkäisenä). Ja mitä voittaneet?
Fiesko. Olette voittaneet vanhan riidan luonnon ja taiteilijain välillä.
Zenturione (tulisena). Ja sitten?
Fiesko. Sitten! sitten! (alkaa nauramaan). Sitten olette unhottaneet huomata Genuan vapauden häviön. (Senturione, Sibo ja Asserato menevät).