NELJÄS KOHTAUS.
Mauri ja Fiesko.
Fiesko. Kuka tästä meni?
Mauri. Markiisi Kalkagno.
Fiesko. Sohvalle jäi tämä nenäliina. Minun rouvani oli täällä.
Mauri. Tuli juuri vastaani kovin tulisena.
Fiesko. Tämä nenäliina on kostea. (Pistää sen poveensa). Kalkagno täällä. Leonoora kovin tulisena? (Vähäisen mietittyänsä. Maurille). Ehtoolla kysyn sinulta, mitä täällä on tapahtunut.
Mauri. Bella neito kuulee mielellänsä, että hän on keltatukkainen.
Sitten vastaan.
Fiesko. Ja nyt on kolmekymmentä tuntia kulunut. Oletko täyttänyt käskyni?
Mauri. Niinkuin naulaan, herrani.
Fiesko (istuu). Sano siis, mitä piipatetaan Doriasta ja nykyisestä hallituksesta!
Mauri. Hyi! inhottavaa. Paljas Dorian nimi heitä varistaa kuin vilutauti, Gianettinoa vihataan kuin kuolemaa. Kaikki napisee. Ranskalaiset, sanovat he, olivat Genuan rottia, Doria kissa on ne syönyt ja herkuttelee nyt hiirillä.
Fiesko. Tuo voisi olla totta — ja eivätkö tietäneet kissalle koiraa.
Mauri (ketterästi). Kaupungilla hoettiin paljokin eräästä — eräästä — noh! olenkohan vallan unohtanut nimenkin.
Fiesko (nousee). Pöllö! Sitä on yhtä helppo muistaa, kuin sitä on vaikea saada. Onko niitä Genuassa muuta kuin yksi.
Mauri. Yhtä vähän kuin on kahta Lavagnan kreiviä.
Fiesko (istuu). Sehän on jotain. Mitä sitten pakistaan minun hupaisesta elämästäni?
Mauri (mittaa häntä suurin silmin). Kuulkaa, Lavagnan kreivi! Genuan täytyy ajatella suurta teistä. Ei sitä kestetä, että aatelus ensimäistä sukuperää, älykäs ja taitava — innokas ja valtava — neljän rahamiljoonan herra — suonissa ruhtinaallista verta — aatelus semmoinen kuin Fiesko, jolle ensi viittauksella kaikki sydämmet lentäisivät —.
Fiesko (kääntyy halveksien hänestä poispäin). Kuulla sitä roistolta —.
Mauri. Että Genuan suuri mies nukkuu Genuan suuressa lankeemuksessa.
Monet teitä surkuttelevat, sangen monet pilkkaavat, useimmat kiroovat.
Kaikkien on sääli valtiota joka kadotti teidän. Yksi jesuitta luuli
haistavansa ketun koiran nahoissa.
Fiesko. Kyllä koira veljensä tuntee — — Mitäs jutellaan minun seikkailustani Imperialin kreivittären kanssa?
Mauri. Sen minä kauniisti jätän matkimatta.
Fiesko. Puhu suusi puhtaaksi! Mitä julkeempaa, sitä tervetulleempaa.
Mitä mutistaan?
Mauri. Ei mutista mitään. Kaikissa kahviloissa, piljaartipöydissä, ravintoloissa, kävelypaikoilla — torilla — pörssissä huudetaan lujaa —.
Fiesko. Mitä? Minä käsken sinua!
Mauri (vetäytyy takaperin). Että te olette narri.
Fiesko. Hyvä. Tuossa on tsekini sanomastasi. Nyt on narrintakki päälläni ja siitä Genualaisten päät ovat pyörällä, pian saavat enemmän ilveilyä. Millänsä olivat silkkikauppiaat minun lahjoistani?
Mauri (ilveillen). Narri, ne olivat kuin ne syntisraukat —
Fiesko. Narriko? Oletko villissä, mies?
Mauri. Suokaa anteeksi! Minun teki mieleni enemmän kolikoita.
Fiesko (nauraa ja antaa hänelle yhden). No sitten, — kuin ne syntisraukat —
Mauri. Jotka ovat pää pölkyllä ja nyt kuulevat armon äänen. Teidän ne ovat henkeen ja vereen.
Fiesko. Hauskaa kuullani. Ne ne Genuan rahvaassa asian ratkaisevat.
Mauri. Mutta sitä melua, mikä siinä oli! Lempo vieköön! vähältä piti, etten minäkin mieltynyt jalomielisyyteen. Ne kiikkuivat kaulassani kuin mielettömät, tytöt näyttivät pian silmittömästi ihastuneen isäni väriin, niin tulisesti hyökkäsivät he minun kuun-pimennykseeni. Kulta on sentään kaikkivaltiasta ajattelin minä, Maurilaisenkin se saa valkoiseksi.
Fiesko. Se ajatuksesi oli parempi kuin lanttumaa, josta se kasvoi.
Minulle tuomasi sanat ovat hyviä, saanko odottaa niistä tekoja.
Mauri. Samoin kuin taivaan pauhinasta myrskyn syntyvän. Päät kumarretaan yhteen, liitytään joukkoihin, huudetaan hm! jos vieras käy ohitse. Koko Genuassa on paahtava helle. Nurjuus häilyy kuin synkkä ukkosen pilvi tasavallan taivaalla — tuulta vaan, niin rakeet ja salamat lankeevat.
Fiesko. Hiljaa! Kuule! mitä sekaista hyrinää se on?
Mauri (hyppää akkunaan). Se on raatihuoneesta tulevan ihmisjoukon melua.
Fiesko. Tänään on prokuraattorin vaali. Ajettakoon vaununi esille! Ei suinkaan istunto vielä ole loppunut. Minä lähden sinne. Mahdotonta, että se laillisesti olisi loppunut — Miekka ja viitta tänne. Missä on ritarin-merkkini?
Mauri. Herra, minä varastin sen ja vein pantiksi.
Fiesko. Kaunista kyllä.
Mauri. No, entäs lähteekö minun lahjani pian?
Fiesko. Siitäkö, että et vienyt viittaanikin?
Mauri. Siitä, että sain varkaan ilmi!
Fiesko. Meteli vierii tännepäin. Kuule! Ei se ole suosiomurinaa.
(Äkkiä) Aukaise joutuun pihaportit! Minä aavistan. Doria on hurjapää.
Valtio horjuu neulan nirkossa. Lyön vetoa, että melske on noussut
neuvoshuoneessa.
Mauri (akkunassa huutaa). Mitä tämä on? Balbikatua alaspäin vilisee tuhansia — sotatapparat välkkyvät — ja miekat — hei ei! Senaattoria kiitää tännepäin.
Fiesko. Se on kapinaa! Juokse joukkoon! Mainitse minun nimeni! Varo, että kääntyvät tänne! (Mauri rientää alas). Mitä muurahainen taidolla ja vaivalla läjään haalii — sen kokoo vilauksessa satunnainen ärjy.