KOLMAS KOHTAUS.
Kalkagno tulee.
Kalkagno. Imperiali meni niin tulisena täältä ja te, rouva, olette liikutettu.
Leonoora (kovassa tuskassa). Ei! Semmoista ei ole ikänä kuultu!
Kalkagno. Maailman päivät! Ettehän vaan itke?
Leonoora. Tunnottoman ystävä — Pois silmistäni!
Kalkagno. Kenen tunnottoman? Te peljästytätte minun.
Leonoora. Minun mieheni — Ettekös ole Fieskon ystäviä?
Kalkagno. Mitä täytyy kuullani!
Leonoora. Oh, ainoasti konnantyön, joka teille miehille on tavallista.
Kalkagno (tarttuen innolla hänen käteensä). Armollinen rouva, minulla on sydäntä itkevän avuille.
Leonoora (vakaisesti). Te olette mies — siitä ei ole minulle.
Kalkagno. Kokonansa teille — ihastunut teihin — jos tietäisitte kuinka paljon — kuinka äärettömän paljon —
Leonoora. Mies, sinä valehtelet — sinä vakuutat, ennenkuin teet.
Kalkagno. Minä vannon teille —
Leonoora. Väärän valan. Lakkaa! Te väsytätte Jumalan kynän, joka ne muistiin kirjoittaa. Miehet, miehet! jos teidän valanne muuttuisivat yhtä moneksi pahanhengeksi, ne ryntäisivät taivaaseen ja veisivät enkelit vangiksi.
Kalkagno. Te haaveksitte, kreivitär. Mielikarvaudessanne ajattelette väärin. Pitääkö koko sukupuolen yhden rikoksesta vastaaman?
Leonoora (katsoo häneen pitkään). Ihminen! minä ihailin yhdessä koko sukupuolta, enkö sitä myös yhdessä halveksisi?
Kalkagno. Koettakaa kreivitär — Ensi kerran annoitte sydämmenne hukkaan — Minä tietäisin paikan, jossa se olisi tallella.
Leonoora. Te valehtelisitte luojan luotujensa joukosta — Min' en tahdo kuulla sinulta mitään.
Kalkagno. Tämän tuomionne te vielä tänä päivänä minun sylissäni peräyttäisitte.
Leonoora (tarkkuudella). Puhu selville kaikki! Sinunko?
Kalkagno. Minun sylissäni, joka aukenee hyljättyä ottamaan ja hukattua lempeä palkitsemaan.
Leonoora (katsoo häneen terävästi). Lempeäkö?
Kalkagno (langeten hänen eteensä innoissansa). Niin! nyt se on lausuttu. Lempeä! Elo ja kuolo on kielenne vallassa. Jos minun kiihkoni on syntiä, niin hyvän ja pahan rajat juoskoot toisiinsa kiinni, taivas ja manala sulakoot yhdessä kadotuksessa.
Leonoora (suuttuneena ja ylevänä väistyen hänestä). Sinneköpäin sinun osanottosi tavoitti, imartelija? Yhdellä polvien notkistuksella ilmaiset ystävyytesi ja lempesi? Iäksi pois silmistäni! Inhoittava suku! Tähän asti luulin sinun vaan naisia pettävän, en tietänyt sinun olevan myös itsesi pettäjän.
Kalkagno (nousee hämmästyneenä). Armollinen rouva —
Leonoora. Ei kyllin, että hän mursi tuttavuuden pyhän sinetin, vielä siveydenkin puhtaaseen kuvastimeen tämä teeskentelijä puhaltaa turmelusta ja tahtoo opettaa minun viattomuuttani valapattoisuuteen.
Kalkagno (vilkkaasti). Valapattoisuus ei teitä langettaisi, armollinen rouva.
Leonoora. Minä ymmärrän, ja harmini kai pitäisi sinun hyväksesi lahjoman tunteeni? Sitä et tietänyt (erin ylevästi) että jo yksin se korkea onnettomuus sortua Fieskon tähden aateloitsee naisen sydämmen. Mene! Fieskon häpeä ei ketään Kalkagnoa minun silmissäni ylennä, — vaan ihmisyyttä alentaa. (Poistuu nopeasti).
Kalkagno (katselee hurmautuneena hänen peräänsä, sitten pois lyöden otsaansa). Minua hullua!