ENSIMMÄINEN OSA.
I. Johdatuksen asemesta vain muutamia yksityisseikkoja
suuresti kunnioitetun Stepan Trofimovitšin elämäkerrasta
II. Prinssi Heikku. Naittopuuhia.
III. Toisen synnit.
IV. Kompurajalka.
V. Kaikkitietävä käärme.
Virka mitä virkat, hankeen peittyi jälki. Eksyksiin ajoi peikot. Mielen ankeen huuto hukkui meteliin. — — — — — Suurko pahan parvi lienee, mikä matkan määrä lie? Kotitontun hautaan vienee — vaiko velhon häihin tie?
[Puškinin runosta "Riivaajat".
J.G. Vuoriniemen suomennos. Suom. huom.]
"Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja he pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi heille luvan. Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas ja hukkui. Mutta tapahtuman nähdessään paimenet pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Niin kansa lähti katsomaan sitä, mikä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen tykö ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkain juuressa puettuna ja taidossaan; ja he peljästyivät. Niin tapahtuman näkijät kertoivat heille, kuinka riivattuna ollut oli tullut terveeksi."
Luukkaan evankeliumi, 8: 32—37.