KAHDEKSAS KOHTAUS.
Isäntä. Edelliset.
ISÄNTÄ
(läheten Franziskaa). Pst! kaunis lapseni! sana vain!
FRANZISKA
(lähestyy häntä). Herra isäntä? — Totisesti, me emme itsekään vielä tiedä, mitä kirje sisältää.
ISÄNTÄ.
Mitäpä minä kirjeestä? — Tulin sormusta hakemaan. Armollisen neidin täytyy antaa se minulle heti. Just on tuolla, hänen on lunastettava se takaisin.
NEITI
(joka tällävälin samaten on lähestynyt isäntää). Sanokaa te vain Justille, että se jo on lunastettu, ja sanokaa hänelle kuka sen lunasti, että minä sen tein.
ISÄNTÄ.
Mutta —
NEITI.
Minä vastaan kaikesta, menkää nyt vain! (Isäntä poistuu.)