KUUDES KOHTAUS.
Isäntä. Just. Edelliset.
ISÄNTÄ.
Töin tuskin sain hänet tuoduksi.
FRANZISKA.
Vieraat kasvot, en tunne häntä.
NEITI.
Ystäväni, onko hän majuri von Tellheimin palveluksessa?
JUST.
Olen.
NEITI.
Missä on hänen herransa?
JUST.
Ei täällä.
NEITI.
Mutta hän tietää, mistä majuri on löydettävissä?
JUST.
Tiedän.
NEITI.
Eikö hän tahtoisi nyt heti noutaa majuria tänne?
JUST.
En.
NEITI.
Hän tekisi siinä minulle mieliksi —
JUST.
Kas vain!
NEITI.
Ja herralleen palveluksen —
JUST.
Tokkopahan. —
NEITI.
Mistä hän sen päättää?
JUST.
Olettehan te sitä vierasta herrasväkeä, joka tänä aamuna lähetti hänelle terveisensä?
NEITI.
Kyllä.
JUST.
Niinpä olen siis oikeassa.
NEITI.
Tietääkö hänen herransa minun nimeni?
JUST.
Ei, mutta hän ei voi sietää liian kohteliaita naisia yhtä vähän kuin liian töykeitä isäntiäkään.
ISÄNTÄ.
Tuo kai taas tähtää minuun?
JUST.
Juuri niin.
ISÄNTÄ.
Älköön hän siis antako vihanne kohdistua armolliseen neitiin, vaan noutakoon herra majurin pian tänne.
NEITI
(Franziskalle). Franziska, anna hänelle jotakin —
FRANZISKA
(joka aikoo työntää rahaa Justin käteen). Me emme hänen palvelustaan vaadi ilmaiseksi.
JUST.
Enkä minä teidän rahaanne ilman palvelustani.
FRANZISKA.
Toinen toisesta.
JUST.
Minä en voi. Herrani käski minun koota tavaramme. Sitä teen paraikaa ja pyydän senvuoksi, ettei minua häirittäisi. Kun olen valmis, niin saatan kyllä hänelle sanoa, että hän voi pistäytyä täällä. Hän on tuolla viereisessä kahvilassa, ja ellei hänellä ole parempaakin tekemistä, niin kaipa hän tulee. (Aikoo poistua.)
FRANZISKA.
Odottakoon hän nyt toki. — Armollinen neiti on herra majurin — sisar. —
JUST.
Sen tietänen minä parhaiten, ettei majurilla ole sisarta. Puolen vuoden kuluessa on hän lähettänyt minut kaksi kertaa omaistensa luo Kuurinmaalle — Onhan niitä tosin monenlaisia sisaria —
FRANZISKA.
Häpeemätön!
JUST.
Miksi en olisi, kun en muutoin pääse irti? (Poistuu.)
FRANZISKA.
Senkin heittiö!
ISÄNTÄ.
Johan sen sanoin. Mutta jättäkää hänet rauhaan! Nythän minä tiedän missä hänen herransa on. Lähden itse häntä heti noutamaan. — Mutta, armollinen neiti, minä pyydän vain nöyrimmästi, että sitten kaikin mokomin pyytäisitte puolestani majurilta anteeksi, kun olen ollut niin onneton, että vastoin tahtoani olen niin ansiokkaan miehen —
NEITI.
Menkää nyt vain pian, herra isäntä. Kyllä minä pidän huolta, että kaikesta sovitaan. (Isäntä poistuu ja heti senjälkeen:) Franziska, juokse hänen jälkeensä: älköön hän mainitko majurille minun nimeäni! (Franziska rientää isännän jälkeen.)