ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Se Saladinin palatsin huone, mihin vielä näkyvissä olevat rahapussit kannettiin.
SALADIN sekä kohta jälkeenpäin muutamia MAMELUKKEJA.
SALADIN (astuessaan sisään). Siin' on ne rahat vielä! Eikä kukaan voi löytää dervishiä. Shakkipöytään kai jonnekin hän lienee joutunut, kun itsensä niin unhoittaa, — mua miksei siis unhoittais? — Mut olkoon! — Mitä nyt?
ERÄS MAMELUKKI. Sanoma hyvä, herra! Iloitse! Kahirast', onni myötään, karavaani jo saapuu! Verot seitsenvuotiset tuo rikkaan Niilin rannan.
SALADIN. Hyvä! Mulle todella sanantuoja mieluisa oot, Ibrahim! Ah, vihdoin, viimeinkin! Hyvästä sanomastas kiitos, kiitos!
MAMELUKKI (odottaen, itsekseen).
No, anna, anna!
SALADIN.
Mitä odotat?
Saat mennä.
MAMELUKKI.
Mieluisalle ei siis muuta?
SALADIN.
Ja mitä muuta?
MAMELUKKI. Mitään hyvikettä sanoman hyvän tuoja eikö saa? Mä ensimäinen oonko siis, jonk' oppi Saladin vihdoin sanoin palkitsemaan! Vaan kunniaksi sekin: ensimäinen, hän jolle oli saita!
SALADIN. Ota siis tuo kukkaro!
MAMELUKKI. Ei, nyt en ota, vaikka jo kaikki antaisit!
SALADIN. Kas uhmaajaa! — Saat tuosta kaksi! — Totta tuoko? — menee? Mua jalomielisemmäks jäikö hän? Varmaanhan hälle hylkääminen tää on karvaampaa kuin mulle antaminen. — Hoi, Ibrahim! — Näin iän lopulla mi saakin minut uudeks yrittämään yht' äkkiä! Jos Saladin ei tahdo Saladinina kuolla, miksei siis Saladinina elä hän!
TOINEN MAMELUKKI.
No, herra?
SALADIN.
Jos tulet sanomaan…
TOINEN MAMELUKKI. Ett' Egyptistä jo kuormasto on tullut!
SALADIN.
Tiedän jo.
MAMELUKKI.
Kuitenkin myöhästyinkö!
SALADIN.
Miten niin?
Tuost' ota hyvän tahtos palkkioksi
yks kukkaro — tai kaksi!
MAMELUKKI.
Summa kolme!
SALADIN.
Niin, laskea jos osaat. — Ota pois!
MAMELUKKI. Viel' eräs kolmas tulee kai, — jos muutoin vaan voi.
SALADIN.
Miks ei?
MAMELUKKI. Niin, katsos, niskansa on voinut taittaa hän! Me kolme näes tulosta kuormain varmuuden kun saimme, kaikk' oikopäätä tiehemme! Vaan nopein, hän lankee, niin mä etumaiseks joudun, siin' asti kaupunkiin myös pysyen; vaan kadut Ibrahim, tuo veijari, paremmin tunsi.
SALADIN.
Oh, vai lankes yksi!
Ratsasta toki ystävääsi vastaan!
MAMELUKKI. Sen kyllä teenkin! — Ja jos elää hän, niin puolet tästä kukkarost' on hänen. (Poistuu.)
SALADIN. Kas siinäkin vain jalo, kelpo mies! Noin kunnon mamelukkeja kell' onkaan? Ja aatelia kai saan ma, että itse heit' esimerkilläin oon kasvattanut? — Pois aikees, heitä hyväks lopuksi johonkin muuhun vielä totuttaa.
KOLMAS MAMELUKKI.
Sulttaani!
SALADIN.
Sinäkö se syöksyit nurin?
MAMELUKKI. En. Tuon vain sanan, että ratsailt' astuu emiiri Mansor, päämies kuormaston ..
SALADIN.
Tuo hänet heti tänne! — Kas, siin' on hän!