III.
Luhnow siirsi eteensä kaksi kynttilää, otti esille ison, ruskean lompakon, joka oli täynnä rahoja, avasi sen pöydällä hitaasti aivan kuin olisi suorittanut jonkin salaperäisen toimituksen, otti sieltä kaksi sadan ruplan seteliä ja pani ne korttien alle.
— Kuten eilenkin — pankki on kaksisataa, — sanoi hän kohottaen silmälasejaan ja avaten korttipakan.
— Hyvä on, — sanoi häneen katsomatta Iljin, joka parhaillaan keskusteli Turbinin kanssa.
Alettiin pelata. Luhnow piti pankkia täsmällisesti kuin kone, pysähtyi väliin kirjoittaakseen hätäilemättä jotakin muistiin tahi katsahti ankarasti silmälasiensa yli ja lausui matalalla äänellä: "antakaa tulla." Paksu tilanomistaja puhui kovemmalla äänellä kuin muut, lausui itsekseen kaikenlaisia mietelmiä ja sylki paksuihin näppiinsä niin että kortit hänen kädessään taipuivat. Linnaväen upseeri oli vaiti, teki sievästi muistiinpanojaan ja taittoi pöydän alla korttien kulmia. Kreikkalainen istui pankinpitäjän sivulla ja seurasi tarkkaavaisesti mustilla, syvällä kuopissa kiiluvilla silmillään pelin kulkua aivan kuin odotellen jotakin. Savalshevski, joka seisoi pöydän luona, vilkastui yht'äkkiä, kaivoi housuntaskusta esille punaisen tahi sinisen setelin, pani sen päälle kortin, iski sitä kämmenellään lausuen: "ota, seitsensilmä!" pureskeli viiksiään, muuttelehti jalalta toiselle, punastui ja oli liikkeessä siihen asti kunnes kortti lyötiin. Iljin söi vasikanlihaa ja kurkkuja, jotka oli asetettu hänen viereensä jouhilla täytetylle sohvalle, pyyhkäsi kiireesti käsiään takkiinsa ja pelasi tavan takaa uuden kortin. Turbin, joka alussa oli istunut sohvalla, huomasi kohta, kuinka asiat olivat. Luhnow ei ollenkaan katsonut ulaaniin eikä puhunut tälle mitään. Vain silloin tällöin hän hetkiseksi suuntasi silmälasinsa ulaanin käsiin, mutta suurin osa tämän korteista hävisi.
— Kunpa saisin yli tuosta kortista, — sanoi Luhnow tarkoittaen paksun tilanomistajan korttia, hänen joka aina pani peliin puoli ruplaa.
— Ottakaa Iljinin kortti, mitäs te minusta, — huomautti tilanomistaja.
Iljinin kortit hävisivät todellakin useammin kuin muitten. Hän repi hermostuneesti rikki pöydän alla häviötä tuottaneen kortin ja valitsi vapisevin käsin uuden. Turbin nousi sohvasta ja pyysi että kreikkalainen antaisi hänen istua pankinpitäjän viereen. Kreikkalainen siirtyi toiseen paikkaan ja kreivi istuutui hänen tuolilleen sekä alkoi katsettaan pois kääntämättä tarkoin katsella Luhnowin käsiä.
— Iljin! — sanoi hän yht'äkkiä tavallisella äänellään, joka hänen tahtomattaan kuului yli kaikkien muiden, — miksi pelaat noin? Sinä et osaa pelata.
— Pelasipa miten hyvänsä, tulos on aina sama.
— Näin sinä aivan varmaan häviät. Annahan kunhan minä asetan sinun edestäsi.
— Ei, suo anteeksi, minä teen sen aina itse. Pelaa omasta puolestasi, jos tahdot.
— Olenhan sanonut, että minä en pelaa omasta puolestani. Tahdon pelata sinun puolestasi. Minua harmittaa, kun sinä häviät.
— Minkäpä onnelleen taitaa!
Kreivi vaikeni, nojasi kyynärpäänsä pöytään, ja alkoi taas yhtä tarkasti katsella pankinpitäjän käsiä.
— Iljettävää! — lausui hän yht'äkkiä kovalla äänellä ja hitaasti.
Luhnow katsahti häneen.
— Iljettävää, iljettävää! — lausui kreivi vielä kuuluvammin ja katsoi
Luhnowia suoraan silmiin.
Peliä jatkettiin.
— Ruma juttu! — sanoi Turbin taas samalla hetkellä kuin Luhnow otti yli korkean kortin, jonka Iljin oli lyönyt.
— Mikä teitä ei miellytä, kreivi? — kysyi pankinpitäjä kohteliaasti ja kylmästi.
— Se, että te annatte Iljinille pienempiä kortteja ja otatte sitten yli. Se juuri on iljettävää.
Luhnow kohautti hiukan olkapäitään ja kulmakarvojaan ikäänkuin sanoakseen että täytyi kaikessa heittäytyä onnettaren huostaan ja jatkoi pelaamista.
— Blücher, se! — huudahti kreivi nousten seisomaan. — Ota kiinni! — lisäsi hän nopeasti.
Blücher hypähti esiin, iskien selkänsä sohvaan ja ollen vähältä töytäistä nurin linnaväen upseerin, juoksi isäntänsä luo ja alkoi murista katsellen kaikkia ja heilutellen häntäänsä ikäänkuin kysyäkseen: "kuka täällä esiintyy sopimattomasti?"
Luhnow laski kortit käsistään ja siirtyi tuolineen sivulle.
— Näin ollen ei voi pelata, — sanoi hän. — Minä en ollenkaan pidä koirista. Mitä silloin pelistä tulee, kun tänne tuodaan kokonainen koiratarha!
— Varsinkin nuo koirat ovat inhoittavia. Niitä nimitetään luullakseni verikoiriksi, — yhtyi linnaväen upseeri.
— No, pelataanko vai ei, Mihailo Vasiljitsh? — kysyi Luhnow isännältä.
— Kreivi, ole hyvä äläkä häiritse meitä! — sanoi Iljin kääntyen
Turbinin puoleen.
— Tule tänne hetkiseksi, — sanoi Turbin tarttuen Iljinin käteen ja vei hänet toiseen huoneeseen.
Sieltä kuuluivat aivan selvään kreivin sanat, sillä hän puhui tavallisella äänellään. Hänen äänensä taas oli sellainen, että se kuului aina kolmen huoneen takaa.
— Mitä, oletko tullut hassuksi? Etkö näe, että tuo lasinokka herrasmies on oikein ovela väärinpelaaja?
— No, no, mitä sinä jutteletkaan!
— Niin, niin, heitä pois koko pelaaminen. Samahan se minusta muuten on. Jonkun toisen kerran minäkin sinua nylkisin. Mutta nyt ikäänkuin säälittää, kun sinua kynitään. Eiköhän sinulla liene valtion rahojakin?
— Eikä ole. Ja mitä oletkaan saanut päähäsi?
— Veliseni, minä olen itse juoksennellut noita teitä, tunnen sen vuoksi kaikki väärinpelaajain konstit. Minä sanon sinulle, että tuo silmälasipää mies on väärinpelaaja. Herkeä pelaamasta, ole niin hyvä. Pyydän sinua toverina.
— No, minä pelaan vain yhden pelin ja lopetan sitten.
— Kyllä minä tiedän, millainen se yksi peli on. No, katsotaanhan.
He tulivat takaisin huoneeseen. Yhdessä ainoassa pelissä Iljin taas hävisi tuntuvasti.
Turbin pani kätensä keskelle pöytää.
— No, se riittää! Lähdetään.
— Ei, en minä voi. Jätä minut rauhaan, — sanoi Iljin harmistuneena ja alkoi sekoittaa kortteja katsomatta Turbiniin.
— No, hitto sinut vieköön, häviä vaan, jos se sinua huvittaa. Mutta minun on aika lähteä. Savalshevski, mennään aatelismarsalkan luo.
He poistuivat. Kaikki olivat vaiti eikä Luhnow alkanut pitää pankkia ennen kuin heidän askeltensa töminä ja Blücherin kynsien rapina lakkasi kuulumasta käytävästä.
— Siinäpä hassu! — sanoi tilanomistaja nauraen.
— No, nyt saamme olla häneltä rauhassa, — lisäsi linnaväen upseeri kuiskaten.
Ja peliä jatkettiin.