II KOHTAUS.
Pjotr ja Anisja.
Pjotr. Vetelys se on koko mies… talon toimiin kykenemätön. Hyvä jos paikaltaankaan hievahtaa.
Anisja. Oletpa tuota itsekin koko vikkelä: uunilta penkille — siinä sinun toimesi. Vaan muita kohtaan kyllä kelpaa vaativainen olla.
Pjotr. Teitä kohtaan jos ei vaativainen olisi, niin ei vuoteen kotona näkisi. Semmoista väkeä!
Anisja. Kymmeniä asioita yhdellä kertaa tekemään panet ja vaan haukut. Uunilla loikoen sit’ on kyllä helppo käskeä.
Pjotr. Äh, jos ei tämä tauti vain olisi minuun tullut, niin en päivääkään rupeisi häntä pitämään.
Akulinan ääni. (Näyttämön takaa.) Tse, tse, tse… (Kuuluu varsan hirnahdusta ja hevosten juoksu portista pihaan. Portti narahtaa.)
Pjotr. Joutavia jaaritella, — sitä se kyllä osaa. En, totta perin, rupeisi pitämään.
Anisja. (Matkien.) En rupeisi pitämään… Liiku ensin itse ja haasta sitte.