II KOHTAUS.
Samat ja Kuoma.
Kuoma. (tulee.) Ei, näen mä, ole vielä miehesi palannut.
Anisja. Ei ole.
Kuoma. Olisipa jo aika. Kentiesi on meidän ravintolaan poikennut. Fjokla-sisar kertoi, että siellä seisoo monta rekeä kaupungista.
Anisja. Anjutka, hoi!
Anjutka. Mitä?
Anisja. Juoksehan, Anjutka, ravintolaan katsomaan, eikö hän lie sinne päissään poikennut?
Anjutka. (Hyppää alas uunilta ja pukeutuu.) Paikalla.
Kuoma. Ja onko hänellä Akulina muassa?
Anisja. Eihän sillä muuten olisi ollut menemistäkään. Tytön tähtenhän se asiaakin sai. Pankista sanoi pitävän käydä rahaa nostamassa, vaikka tyttöhän se häntä vain kietoo.
Kuoma. (Päätään pyöritellen.) Elä sano mitään! (Äänettömyys.)
Anjutka. (Ovelta.) Jos on siellä, niin pitääkö mitä sanoa?
Anisja. Katso vain, onko siellä.
Anjutka. No, minä kyllä väleen juoksen. (Menee ulos.)