III KOHTAUS.
Puhemies ja Matrjona.
Matrjona. (Tulee porstuasta.) Minä katson ja katson, että missä se puhemies on? Niin täällähän se on. No, mitäs, hyvä mies? Jumalan kiitos, kaikki on niinkuin olla pitää! Kosimisessa ei kelpaa kehuminen, sanotaan, enkä minä kehumaan ole oppinutkaan. Vaan kun kerran hyvissä aikeissa tulitte, niin ette maar’ tule koskaan kauppojannekaan katumaan. Sillä morsiameksi se on, sen tiedät, oikein harvinainen. Ei koko seudulla sellaista tyttöä ole.
Puhemies. Onhan se sitä, vaan kun ei ne rahat jäisi saamatta.
Matrjona. Rahoista saat olla huoletta. Mitä vanhemmilta hänen hyväkseen jäi, se on hänellä kaikki käsissä. Ja nykyaikaan ei ole niinkään helppo puol'toista sataa ottaa.
Puhemies. Eihän sitä vähäksytäkään, vaan asia, kuin asia. Ainahan sitä tahtoo, että miten parhaiten luonnistuisi.
Matrjona. Minä sanon sen sinulle suoraan, että jos ei minua olisi ollut, niin et ikipäivinäsi olisi häntä löytänyt. Ja Kormiliniltakin jo käytiin kosimassa, vaan minä pidin puoliani. Rahoista taas tiedän varmaan, että kun vainaja kuoli — kepeät mullat hänen haudallaan! — niin hän määräsi, että leski ottaisi Nikitan talonisännäksi — sen tiedän kaikki poikani kautta — ja rahat taas joutuisivat Akulinalle. Toinen kyllä olisi niitä edukseen käyttänyt, vaan Nikita antaa kaikki pois. Ja helppokos se on: semmoiset rahat!
Puhemies. Ihmiset hokevat, että tytöllä pitäisi olla rahoja enemmänkin. Ja ovelapa se on poikakin.
Matrjona. Elä nyt, kyyhkyseni! Toisen kädessä näyttää murunenkin suurelta; vaan mitä on, niin se annetaan. Ja minä sanon, että heitä jo kaikki kiertelemiset ja kiinnitä vain lujaan. Semmoinen tyttö, kaunis kuin karamelli!
Puhemies. Onhan se sitä. Vaan eukon kanssa tuumittiin, että miks’ei se näkyviin ole tullut? Eikö liene sairas?
Matrjona. Jopa nyt mitä!… Hänkö sairas? Niin tervettä ei koko seudulla ole. Ihan on kuin valettu, ett'ei nipistetyksikään saa. Vaan näittehän hänen tässä tuonnoin. Ja työtä tekemään se on oikein armoton. Vähän huonokuuloinen hän on, se on totta. Mutta eihän pieni madonsyömä kauniille omenallekaan haitaksi ole. Se taas, ett'ei hän näkyviin ole tullut, on pahan silmän syy. Ja tiedän mä, kenen narttu sen tepposen on hänelle tehnyt. Kun kuulivat, näet, että oli kihlajaiset, niin ottivat ja loihtivat. Vaan kyllä minä päästäjäislu’ut tiedän. Huomenna on tyttö jalkeilla taas. Niin että elä sinä epäile tytön suhteen ollenkaan.
Puhemies. Mitäpäs sitä — asia kun on sovittu.
Matrjona. Tietysti! Eläkä koetakaan nyt enää peruuttaa! Ja elä minuakaan unhota. Olenhan sitä minäkin puuhannut, niin että elä toki ilman jätä…
Eukon ääni porstuassa. Lähetään jos lähteäksemme; tule, Ivan!
Puhemies. Paikalla. (Menee. Ihmisiä keräytyy etehiseen ja lähtee pois.)