IV KOHTAUS.
Anisja ja Anjutka.
Anjutka (juoksee ulos porstuasta ja viittaa Anisjan luokseen.) Äit' hoi!
Anisja. (Porstuasta.) Mitä?
Anjutka. Äit', tulehan tänne, muuten kuulevat. (Vetäytyy hänen kanssaan liiterin luo.)
Anisja. No, mitä nyt? Missäs Akulina on?
Anjutka. Hän meni aittaan. Mutta, voi, mitä se siellä tekee! En jaksa enää, sanoo, kärsiä. Huudan, sanoo, minkä kulkusta pääsee. Niin, turkanen vie, sanoikin.
Anisja. Odottakoonhan, kunnes vieraat saadaan pois saatetuksi.
Anjutka. Voi äit', kuinka hänen on vaikea! Ja niin vihoittelee. Turhaan ne siellä, sanoo, minun tähteni juottavat. Minä, sanoo, en mene naimisiin; vaan kuolen, sanoo. Voi, äit', kun ei hän vain kuolisi? Hirveästi pelkään!
Anisja. Eikä kuole. Eläkä mene hänen luokseen. Laputa tiehesi! (Anisja ja Anjutka menevät pois.)