V KOHTAUS.
Mitritsh yksin.
Mitritsh. (Tulee portista ja alkaa koota kasaan hajotettuja heiniä.) Oh, hyvä Isä, laupias pyhä Miikula! Nekös ovat viinaa vetäisseet ja semmoisen löyhkän laskeneet, että koko piha haisee! Vaan en, — en tahdo, olkoon! Ja näetsen, miten ovat heiniä viskelleet! Tonkivat vain, eivätkä syö; — sitenhän se kupo menee ett'ei huomaakaan. Vaan tuntuupas nyt haju! Ihan nenän alla tuossa se on! Mutta olkoon! (Haukottelee.) Jopa on maatapanonkin aika! Vaan ei tee mieli mennä tupaan. Sekös nyt nenän ympärillä kieriskelee. Ja levittääpäs se pakana lemua (Kuuluu ajoa pois talosta.) No, jo lähtivät! Oh hyvä Isä, laupias pyhä Miikula! Nekös kauan lähtöä tekivät! Tyhjää vain toimittavat.