VI KOHTAUS.
Samat ja Matrjona.
Matrjona. (Tullen takaisin, kuiskaten.) Mitä sinä, Jumalan nimessä! Kaikkia se houriikin. Sekös nyt eläisi! Senhän ovat luutkin kaikki murskana.
Nikita. Anna vielä viinaa! (juo.)
Matrjona. Mene, poikaseni! Ehkä nyt jo nukut.
Nikita. (Seisoo ja kuuntelee.) Elävä se on yhä… näetsen… vikisee. Etkö sinä kuule? Näetsen!
Matrjona. (Kuiskaten.) Eikö mitä!
Nikita. Voi, rakas äiti! Elämäni olen päättänyt. Mitä olettekaan minulle tehneet? Minne pääsen minä pakoon? (Juoksee ulos tuvasta, Matrjona perässä.)