VII KOHTAUS.
Mitritsh ja Anjutka.
Anjutka. Rakas, kulta vaari, he murhasivat sen!
Mitritsh. (Äkäisesti.) Makaa, sanon minä! Senkin syötävä! Minä annan sinulle luudasta! Makaa!
Anjutka. Vaari kulta! Joku tarttuu olkapäihini, tarttuu, tarttuu, käpälillään tarttuu. Rakas vaari, minä tulen, turkanen vie tulenkin. Kulta vaari, laske minut uunille. Laske, Jumalan tähden… Tarttuu… tarttuu… Ai! (Juoksee uunin luo.)
Mitritsh. Nekös nyt tyttörievun säikäyttivät, senkin mokomat ruojat. No, nouse ylös sitte!
Anjutka. (Kapuaa uunille.) Vaan elä sinä mene pois.
Mitritsh. Minnekäs minä menen? Nouse, nouse! Oh, hyvä Isä, pyhä
Miikulal Pyhä Neitsyt Maaria!… Nekös nyt tyttörievun säikäyttivät!
(Peittelee häntä.) Sitäkös vasta hupsu, oikea hupsu, toden perään…
Sillä lailla säikäyttivät, senkin ruojat.
Esirippu.
Viides näytös.
Luuva. Etumaisimpana auma, vasemmalla puimatanner, oikealla vaja, jonka ovet ovat auki, ja ovella olkia. Perällä näkyy talo, josta kuuluu laulua ja soittoa. Tietä myöten kulkee vajan ohi taloon päin kaksi tyttöä.