I KOHTAUS.
Kaksi tyttöä.
Ensimäinen tyttö. Näetsen, kuinka hyvin päästiin, ett’ei hameita liattu. Kylän kautta olisi kovin vaikea ollut, — niin on paljo rapakkoa… (Seisahtuvat ja pyyhkivät olkiin jalkojaan.)
Ensimäinen tyttö. (Katselee olkiin ja huomaa jotakin.) Mikäs se siellä on?
Toinen tyttö. (Tarkastelee.) Mitritshän se on, niiden renki. Sekös on päihinsä juonut!
Ensimäinen tyttö. Eihän se ole taitanut ryypätä?
Toinen tyttö. Tähän päivään asti, näen mä.
Ensimäinen tyttö. Katsos, se näkyy tänne tulleen olkia hakemaan. Sillä, näetsen, on nuorakin kädessä, ja niinikään sitte on siihen nukkunut.
Toinen tyttö. (Kuuntelee.) Yhä vielä juovat. Varmaan ei ole vielä siunaus tapahtunut. Akulina ei, kuulenma ole itkenytkään.
Ensimäinen tyttö. Äiti sanoi hänen vastahakoisesti miehelle menevän. Isintimä kuuluu uhanneen, muuten ei olisi ikänään mennyt. Siitähän jos mitä on juorueltu!