II KOHTAUS.
Samat ja Marina (saavuttaa tytöt).
Marina. Päivää, tytöt!
Tytöt. Päivää, päivää.
Marina. Häihinkö teitä viedään?
Ensimäinen tyttö. Taitavat jo olla lopussa. Muuten vain katsomaan.
Marina. Huutakaahan minun ukkoni tänne, se Simo Sujevasta. Tunnette kai hänet?
Ensimäinen tyttö. Eiköpä tunnettane? Sehän taitaa olla sukua sulhaselle.
Marina. Minun mieheni veljenpoikahan se on, sulhanen.
Toinen tyttö. Miks’et tule itse? Pitäähän sitä toki häihin…
Marina. Ei tee mieli, kultaseni, eikä ole aikaakaan. Lähteä pitää. Eikä me häihin aiottukaan, vaan kaupunkiin kauroja viemään. Syöttämään vain pysähdyttiin, niin pyysivät sisään ukkoni.
Ensimäinen tyttö. Kenenkäs luo te ajoitte? Feodorovitshinko, vai?
Marina. Niin. Minä odotan sitte tässä, ja huuda sinä, ole niin hyvä, ukkoni tänne. Pyydä tulemaan, kultani. Sano niin, että "vaimosi Marina käski tulemaan pois; miehet valjastavat jo hevosta".
Ensimäinen tyttö. No, hyvä on, koska et tule mukaan. (Tytöt menevät tietä myöten taloon. Kuuluu laulua ja soittoa.)