III KOHTAUS.
Marina. (Yksin, mietteissään.) Voisinhan sitä mennäkin, vaan ei tee mieli, sillä en ole tavannut häntä sen jälkeen, kuin hän hylkäsi minut. Siitä on jo toista vuotta. Jospa voisin vaikka tirkistää toisella silmällä, miten hän Anisjansa kanssa elää. Ihmiset haastavat, ett'eivät he elä sovussa. Anisjahan on raaka, tylyluontoinen nainen. Eiköpä nyt lie Nikita muistanut minua toisenkin kerran, kun kolkkoa elämää himosi ja minut vaihtoi. Vaan olkoon, minä en huoli pahaa muistaa. Silloin kyllä tuntui kipeältä, niin kipeältä! Mut’ nyt se on pois pyyhitty ja unhotuksissa. Nähdä tahtoisin kuitenkin hänet… (Katsoo taloon päin ja näkee Nikitan.) Kas! Mitäs hän tänne tulee? Vai lienevätkö tytöt hänelle sanoneet? Mitäs hän vieraiden luota pois lähti? Menen tieheni.