XXVIII.
Pierre, joka oli päättänyt, ettei hän ennen aikeensa toteuttamista ilmaiseisi säätyään eikä ranskankielen taitoaan, seisoi puoliavoimen oven kynnyksellä aikoen heti paikalla piilottautua, kun ranskalaiset saapuisivat sisään. Mutta kun ranskalaiset olivat astuneet sisään, ei Pierre poistunutkaan ovelta, sillä voittamaton uteliaisuus pidätti häntä.
Ranskalaisia oli kaksi. Toinen oli upseeri, pitkä, muhkea ja kaunis mies, toinen oli nähtävästi sotamies tahi upseerin palvelija, pieni, laiha ja auringon paahtama mies, jonka posket olivat painuneet kuopille ja kasvoilla oli tylsä ilme. Upseeri, joka käveli kepin turvin ja ontui, kulki edellä. Muutamia askeleita astuttuaan pysähtyi upseeri aivan kuin päätettyään mielessään, että tämä asunto oli hyvä, kääntyi ovensuussa seisoviin sotamiehiin ja huusi näille kovalla päällikön äänellä, että he ajaisivat hevoset pihaan. Sitte nosti upseeri komealla liikkeellä kyynärpäänsä ylös, kohenteli viiksiään ja kosketti kädellään lakkinsa laitaa.
— Bonjour, la compagnie![223] — virkkoi hän iloisesti ja katseli hymyillen ympärilleen.
Kukaan ei vastannut mitään.
— Vous êtes le bourgeois?[224] — kysyi upseeri Gerasimilta.
Gerasim katsoi upseeriin pelästyneenä ja kysyvästi.
— Quartire, quartire, logement, — sanoi upseeri katsoen pieneen mieheen kiireestä kantapäähän asti ja suopeasti hymyillen. — Les français sont de bons enfants. Que diable! Voyons! Ne nous fâchons pas, mon vieux,[225] — lisäsi hän nujuuttaen harteista pelästynyttä ja äänetöntä Gerasimia.
— A ça! Dites donc, on ne parle donc pas français dans cette boutique,[226] — sanoi hän ympärilleen katsellen ja huomattuaan Pierren. Pierre poistui ovelta.
Upseeri kääntyi taas puhuttelemaan Gerasimia. Hän vaati, että Gerasim näyttäisi hänelle talon huoneet.
— Barin ei ole ... ei ymmärrä ... minä teidän ... — puheli Gerasim koettaen tehdä sanansa käsitettävämmäksi siten, että hän lausui ne väärin.
Ranskalainen upseeri levitteli naurussasuin käsiään Gerasimin nenän alla tahtoen tällä tavoin osottaa, ettei hänkään ymmärtänyt häntä ja läksi sitten ontuen ovelle, jonka luona Pierre seisoi. Pierre aikoi poistua piilottautuakseen upseerilta, mutta samassa hän näki keittiön ovesta ilmestyvän Makar Aleksejevitshin, jolla oli pistooli kädessä. Makar Aleksejevitsh katsahti ranskalaiseen upseeriin mielipuolen kavalin katsein, nosti pistoolin ja tähtäsi. — Pistintaisteluun! ... — kiljasi päihtynyt ja painoi pistoolin liipasinta. Ranskalainen upseeri kääntyi huutoon päin ja samassa silmänräpäyksessä hyökkäsi Pierre käsiksi päihtyneeseen. Samassa hetkessä kun Pierre tarttui pistooliin, ehti Makar Aleksejevitshin sormi vetäistä liipasimesta, jolloin kuului huumaava laukaus ja ruudinsavu peitti kaikki. Ranskalainen kalpeni ja pakeni nopeasti takasin ovelle.
Riistettyään päihtyneen kädestä pistoolin ja heitettyään sen lattialle kiiruhti Pierre upseerin luo ja unohdettuaan päätöksensä olla ilmaisematta ranskankielen taitoaan puhutteli hän upseeria ranskaksi.
— Vous n'êtes pas blessé?[227] — kysyi hän.
— Je crois que non, — vastasi upseeri itseään kopeloiden. — Mais je l'ai manqué belle cette fois-ci, — lisäsi hän osottaen seinään, josta oli lohennut rappausta. Quelle est cet homme?[228] — kysyi upseeri luoden Pierreen tuiman katseen.
— Ah, je suis vraiment au désespoir de ce qui vient d'arriver, virkkoi Pierre nopeasti ja kokonaan unohtaen osansa. — C'est un fou, un malheureux qui ne savait pas ce qu'il faisait.[229]
Upseeri astui Makar Aleksejevitshin luo ja tarttui hänen kaulukseensa.
Makar Aleksejevitsh heilui seinää vasten turvautuen huulet riipuksissa aivan kuin torkkuvalla.
— Brigand, tu me la payeras! — sanoi ranskalainen laskien kätensä irti. — Nous autres nous sommes cléments après la victoire, mais nous ne pardonnons pas aux traîtres,[230] — lisäsi hän synkän juhlallisin kasvoin ja komein pontevin kädenliikkein.
Pierre suostutteli yhä vieläkin ranskankielellä upseeria olemaan rankaisematta päihtynyttä, mieletöntä miestä. Upseeri kuunteli ääneti eikä muuttanut muotoaan, ennenkuin vähän ajan päästä, jolloin hän hymyillen kääntyi Pierreen. Hän katsoi muutaman tuokioisen viime mainittuun. Hänen kauniille kasvoilleen nousi traagillisen lempeä piirre ja hän ojensi kätensä.
— Vous m'avez sauvé la vie! Vous êtes français,[231] sanoi upseeri.
Ranskalaisesta oli tämä johtopäätös kaiken epäilyksen ulkopuolella. Suuren työn voi tehdä ainoastaan ranskalainen ja hänen, m-r Ramballïn capitaine du 13-me léger — hengen pelastaminen, oli epäilemättä mitä suurin teko.
Mutta niin epäilemätön kuin olikin tuo johtopäätös ja sille perustuva upseerin vakaumus, katsoi Pierre tarpeelliseksi riistää häneltä tämän vakaumuksen.
— Je suis Russe,[232] — virkkoi Pierre nopeasti.
— Ti-ti-ti, à d'autres, — virkkoi ranskalainen pyöritellen sormeaan nenänsä edessä ja hymyillen. — Tout à l'heure vous allez me corter ça, — lisäsi hän. — Charmé de rencontrer un compatriote. Eh bien! Qu'allons nous faire de ce homme?[233] — kysyi hän Pierreitä tällä kertaa puhutellen häntä aivan kuin veljeään.
Vaikka Pierre ei olisi ollutkaan ranskalainen, mutta kun hän oli saanut maailman korkeimman nimityksen, ei hän voinut luopua siitä enää mitenkään, puhui ranskalaisen upseerin kasvojen ilme ja äänen sävy. Viimeisen kysymyksen johdosta selitti Pierre vielä kerran, kuka oli Makar Aleksejevitsh, selitti, että tuo päihtynyt, mieletön mies oli hetkistä ennen heidän tuloaan salaa siepannut ladatun pistoolin, jota häneltä ei oltu ehditty ottaa pois sekä pyysi lopuksi jättämään päihtyneen teon rankaisematta.
Ranskalainen upseeri pullisti rintansa ja teki kädellään kuninkaallisen liikkeen.
— Vous m'avez sauvé la vie! Vous êtes français. Vous me demandez ca grâce? Je vous l'accorde. Qu'on emmène cet homme,[234] — sanoi ranskalainen upseeri nopeasti ja pontevasti tartuttuaan Pierren kainaloon, jonka hän henkensä pelastamisen tähden oli ylentänyt ranskalaiseksi, hän läksi kävelemään tämän kanssa huoneisiin.
Kun pihalla olevat sotamiehet olivat kuulleet laukauksen, tulivat he eteiseen ja kysyivät, mitä oli tapahtunut sanoen olevansa valmiit rankaisemaan syyllisiä. Mutta upseeri pysähdytti heidät ankarasti.
— On vous demandera quand on aura besoin de vous,[235] — sanoi hän.
Sotamiehet poistuivat. Upseerin palvelija, joka tällä välin oli ehtinyt käydä keittiössä, tuli upseerin luo.
— Capitaine, ils ont de la soupe et du gigot de mouton dans la cuisine, — ilmotti hän. — Faut-il vous l'apporter?[236]
— Oui, et le vin,[237] käski kapteeni.