VII.
Iltaseurassa Eropkinien luona, missä oli kaksi rikasta, morsiusiässä olevaa neitiä, joita molempia Mahin hakkaili, oli hän suuresti kunnostautunut laulussa, soitannollinen kun oli ja ylen ovela pianolla säestämään. Laulun jälkeen hän rupesi kertomaan tarkkaan ja totuudenmukaisesti - sillä hänellä oli erinomainen muisti — ja aivan puolueettomasti ihmeellisestä pahantekijästä, joka oli käännyttänyt pyövelin. Senvuoksipa Mahin taisikin niin tarkkaan ja puolueettomasti kertoa kaikki, että oli aina aivan kylmä niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa joutui tekemisiin. Hän ei asettunut eikä osannut asettua toisten ihmisten kannalle, ja juuri senvuoksi voi panna niin tarkkaan mieleensä kaikki mitä ihmisille tapahtui, mitä he tekivät, mitä puhuivat. Mutta Pelagejushkin oli erikoisesti herättänyt hänen huomiotaan. Hän ei tosin syventynyt Stepanin sieluntilaan, mutta ehdottomastikin kysyi itseltään: mikähän siinä miehessä oikein on? Vastausta löytämättä, mutta vainuten siinä jotain mielenkiintoista, hän kertoi seurassa koko jutun pyövelin käännyttämisestä ja myös tirehtöörin mainitsemat eriskummaisuudet Pelagejushkinin käytöksessä, kuinka hän lukee evankeliumia ja miten voimakkaasti vaikuttaa tovereihinsa. Mahinin kertomus herätti yleistä huomiota, mutta suurimman vaikutuksen se teki nuorempaan neiti Liisa Eropkiniin, 18-ikäiseen, vasta naisopistosta päässeeseen neitiin, joka olojen ahtaassa valheessa kasvaneena oli nyt herännyt tosielämän tietoisuuteen ja aivankuin vedenpohjasta esille sukeltanut vetäen keuhkoihinsa elämän raikasta ilmaa. Hän alkoi Mahinilta udella kaikkia erikoisseikkoja, miten ja mistä syystä sellainen muutos oli voinut Pelagejushkinissa tapahtua, ja Mahin kertoi mitä oli nimismieheltä kuullut Stepanin viimeisestä murhasta ja mitä Pelagejushkin itse oli kertonut siitä, miten tuon hänen murhaamansa hyvän naisen hellyys, nöyryys ja kuoleman halveksuminen olivat hänen silmänsä avanneet ja miten evankeliumin lukeminen sitten oli hänet herättänyt.
Neiti Liisa Eropkin ei voinut sinä yönä pitkään aikaan saada unta. Hänessä oli useana kuukautena käynyt taistelu: toiselta puolelta veti suurmaailman elämä luoksensa, johon suuntaan sisarkin olisi tahtonut häntä johtaa, ja toiselta puolen oli hänen rakkaudessaan Mahinia kohtaan suurena vaikuttimena halu parantaa hänet. Ja nyt pääsi jälkimäinen vaikutin voitolle. Liisa-neiti oli jo ennenkin kuullut kerrottavan murhatusta. Mutta nyt hän tämän kamalan murhan jälkeen ja kuultuaan Mahinin kautta Pelagejushkinin kertomuksen sai pikku seikkoja myöten tietää Maria Semjonovnan historian, ja se pani hänet hämmästymään.
Liisassa heräsi intohimoinen halu olla samanlainen kuin Maria Semjonovna. Hän oli rikas ja pelkäsi, että Mahin keimailee hänen edessään rahojen vuoksi. Nyt hän päätti jakaa omaisuutensa köyhille ja ilmaisi aikeensa Mahinille.
Mahin puolestaan oli tyytyväinen, kun tarjoutui tilaisuus osottaa epäitsekkyyttä, ja niin hän sanoi Liisalle, ettei rakastanut häntä rahojen vuoksi, ja Liisan jalomielinen päätös, jommoisena Mahin sitä piti, oli liikuttanut häntä itseänsä. Pian alkoi Liisan ja isän välillä sota omaisuudesta, joka oli äidinperintöä. Isä pani jyrkästi omaisuuden jakoa vastaan. Mutta Mahin auttoi Liisaa. Ja mitä pitemmälle hän tähän suuntaan meni, sitä paremmin alkoi ymmärtää tuota toista, hänelle ennen niin vierasta henkisten pyrintöjen maailmaa, jonka oli oppinut tuntemaan Liisassa.