XVI.
Maaseutukaupungissa, erillään muista rakennuksista asui talossaan muuan ukko, entinen virkamies, juopottelija, kaksine tyttärineen ja vävyineen. Naimisissa oleva tytär joi hänkin ja piti huonoa elämää, mutta vanhempi, leski Maria Semjonovna, ryppyinen, laiha, 50-ikäinen nainen, elätti yksin kaikkia: hänellä kun oli 250 ruplan vuotuinen eläke miehensä jälkeen. Maria Semjonovna sai kuitenkin yksinänsä tehdä kaikki työt. Hoiti heikkoa, päihtynyttä isäukkoa, sisarensa lasta, keitti ruuat, pesi pyykit. Ja niinkuin tavallisesti käy, hänen niskoilleen pantiin kaikki toimet, ja häntä kuitenkin kaikki kolme haukkuivat, lanko joskus humalapäissään löikin. Hän kärsi kaikki nöyrästi, nurkumatta, ja taaskin, niinkuin tavallisesti aina, mitä enemmän teki työtä, sitä enemmän sai aikaan. Vielä hän ehti köyhiäkin auttaa, antoi palasen omastaan, jakeli vaatteitaan ja palveli sairaanhoidossa.
Kerran oli Maria Semjonovnan luona ompelemassa muuan ontuva, jalkapuoli maanräätäli. Tekeillä oli ukon päällysnutun korjaus ja Maria Semjonovnalle laitettiin lämmintä vuoria puoliturkkiin talvella torilla käydäkseen.
Ontuva räätäli oli viisas ja tarkka mies, joka oli liikkuvan ammattinsa vuoksi nähnyt paljon erilaisia ihmisiä ja viallisen jalkansa tähden saanut aina istua ja siitä tottunut paljon ajattelemaan. Viikon päivät viivyttyään Maria Semjonovnan töissä hän ei voinut kylliksensä ihmetellä tämän elämää. Kerran tuli leski käsiliinoja pesemään kyökkiin, missä räätäli ompeli, ja joutui hänen kanssaan puheisiin, jolloin räätäli kertoi, miten veli oli hänelle vääryyttä tehnyt ja hän vihdoin siitä eronnut.
— Luulin asiain siitä erosta paranevan, mutta puutepa tuo näkyy sittenkin seuraavan.
— Paras on olla vaihtamatta oloja toisiin, ja elää niinkuin on elänyt, — elää niinkuin elää.
— Sitäpä minä tässä olenkin katsastellut, kuinka ihmeessä sinä Maria Semjonovna aina vain yksinäsi kaikki ihmisten asiat toimitat. Etkä näy niiltä paljonkaan kiitosta saavan.
Maria Semjonovna ei sanonut tähän mitään.
— Olet kaiketi kirjoista päässyt perille, että siitä palkka toisessa elämässä annetaan.
— Siitä asiasta ei meillä voi olla tietoa, — sanoi Maria Semjonovna, — mutta niin vain on paras elää.
— Puhutaanko sellaisesta kirjoissa?
— On siitä kirjoissakin, — sanoi Maria Semjonovna, ja luki räätälille evankeliumista vuorisaarnan. Räätäli vaipui mietteihinsä. Ja kun sitten työnsä suoritettuaan palasi kotiin, hän lakkaamatta ajatteli mitä oli Maria Semjonovnalta oppinut, mitä tämä oli sanonut ja mitä lukenut hänelle.