XVII.
Eugen Mihailovitshin liike oli alkanut käydä yhä huonommin. Myymälä oli pantattu. Liike oli pysäyksissä. Kaupungissa oli avattu toinen samanlainen myymälä, mutta korot olivat maksettavat. Niiden maksamiseksi piti ottaa uusia lainoja. Ja asia päättyi siihen, että koko myymälä varastoineen joutui pakkohuutokaupan alaiseksi. Eugen Mihailovitsh ja hänen vaimonsa koettivat onneaan kaikkialla, voimatta mistään hankkia niitä 400 ruplaa, jotka olisi tarvittu liikkeen pelastamiseksi.
Pieni toivon kipinä olisi heillä ollut kauppias Krasnopusovin suhteen, jonka jalkavaimo oli tuttavuudessa rouvan kanssa. Mutta oli koko kaupunkiin jo levinnyt huhu, että kauppiaalta oli rahat varastettu, vieläpä että niitä oli ollut puoli miljoonaa.
— Ja voitteko kuvailla, kuka varas on? — sanottiin Eugen Mihailovitshin rouvalle. — Ei kukaan muu kuin Vasili, teidän entinen pihamiehenne. Se kuuluu viskelevän rahoja minne sattuu, kuuluu lahjoneen poliisitkin.
— Se oli suuri roisto, — sanoi Eugen Mihailovitsh. — Kuinka helposti se silloin suostui väärän valan tekemiseen. En olisi ikinä luullut. Kuuluu käyneen täällä meidänkin pihalla. Kyökkipiika tunsi. Kertoo sen naittaneen rahoillaan 14 köyhää morsianta.
— Jo nyt jotakin! Kuka semmoista uskoo.
Samassa tuli myymälään oudonlainen mies.
— Mitä täältä haet?
— Tässä olisi kirje.
— Keltä se on?
— Kyllä se on sinne kirjoitettu.
— Eikö vastausta tarvita? Odotahan.
— Ei ole aikaa, — ja annettuaan käsistään kirjeen outo mies kiiruhti pois.
— Ihmeellistä. — Eugen oli repinyt kirjekuoren auki eikä voinut uskoa silmiään: sadanruplan seteleitä! Neljä kappaletta. Mitäs tämä merkitsee? Ja taitamattomasti kirjoitettu kirje Eugen Mihailovitshille: "Evankeliumissa käsketään kostamaan pahaa hyvällä. Te olette minulle paljon pahaa tehnyt kupongilla ja minä olen pahasti loukannut sitä talonpoikaa, mutta sinulle teen hyvää. Tuossa on, ota nämä 4 sataruplasta ja muista pihamiestäsi Vasilia."
— Ei, mutta tämähän on ihmeellistä, — puhui Eugen Mihailovitsh yhtaikaa sekä itselleen että vaimolleen, ja vielä pitkien aikojen kuluttua, kun vain muisti ja siitä kertoi, nousivat kyyneleet hänen silmiinsä ja olo tuntui hyvältä.