XVIII.
Sudalskin luostarivankilassa säilytettiin 14 hengellistä miestä, enimmät rangaistuina oikeauskoisuudesta luopumisesta. Sinne oli tuotu myöskin Isidor. Isä Misail oli ottanut Isidorin vastaan paperin nojalla, ja puhumatta hänen kanssaan mitään käskenyt sijoittaa hänet tärkeänä rikollisena erikoiskoppiin. Isidor oli ollut vankilassa jo kolmatta viikkoa, kun isä Misail, kiertäessään koppien tarkastuksella, poikkesi Isidorinkin koppiin ja kysyi oliko hän minkään tarpeessa.
— Olisin paljonkin tarpeessa, mutta en voi ihmisten kuullen siitä puhua. Sallitko puhua sinulle kahden kesken?
He katsahtivat toisiinsa, ja Misail ymmärsi, ettei ollut mitään pelkäämistä. Hän käski saattaa Isidorin omaan koppiinsa ja päästyään siellä kuulijoista, sanoi: sanohan sanottavasi…
Isidor lankesi polvilleen.
— Veli, — sanoi Isidor. — Mitä sinä teetkään? Ajattele itseäsi. Eihän sinua suurempaa pahantekijää voi olla olemassa, olethan polkenut jalkoihisi kaiken, mikä on pyhää…
Kuukauden kuluttua Misail lähetti asianomaiseen paikkaan kirjelmän ei ainoastaan Isidorin vaan kaikkien muidenkin pidätettyjen pappien vapauttamisesta rikoksensa katuneina. Mutta itse puolestaan anoi päästä luostarin rauhaan.