I.
Juustenin kronikan julkaiseminen suuntasi Porthanin tutkimukset Suomen keskiaikaan. Hän oli siihen asti käsitellyt maamme uudempaa aikaa, etenkin sen sivistystä, kouluja, akatemiaa ja kirkkoa. Pääasiassa olen siitä jo edellä puhunut, kohta olen vielä lisäävä muutamia piirteitä. Porthanin tutkimus oli ollut läheisessä yhteydessä hänen sivistyttämisharrastustensa kanssa. Sentähden oli se laajentunut yhä useammille aloille jälkimäisten kanssa rinnan.
Mutta 1780 luvun alulla muuttui suunta. Porthan alkaa tutkia suomalaisten kaikkein vanhinta historiaa ja heidän keskiaikaansa. Hänen uskollinen työtoverinsa Tengström ottaa jatkaaksensa hänen töitään syventymällä uuden ajan tutkimiseen.[369] Samaan aikaan Porthan löysi runsaat lähdevarastot Ruotsin puolella ja niiden tunnetuksi saattaminen tuli kohta hänen julkaisemistoimensa tärkeimmäksi tehtäväksi.
Siltä se ei kuitenkaan tullut ainoaksi eikä yksinomaiseksi. Porthan oli joutunut yhä enemmän maansa henkisten rientojen keskustaksi. Samalla oli hänen historiallisen tutkimuksensa selvänä ja määräävänä tarkoituksena koko Suomen historian edistäminen. Sentähden jatkuvat hänen uutta aikaa koskevat julkaisunsa. Ne liittyvät vaan nyt hänen toimintaansa kirjastonhoitajana ja johtuvat hänen läheisestä suhteestaan Turun lehtiin. Hän ei tosin enää ollut niitä toimittamassa, kun ne uudelleen ilmestyivät vuonna 1789 ja sitten yhtämittaa vuodesta 1791. Mutta toimitusta lähellä ollen auttoi Porthan sitä pontevasti.
Aineeltaan kuuluivat nuot avustukset etupäässä sivistyshistoriaan, joko sitten oppihistoriaan tahi kirkon ja hallinnon historiaan. Jotenkin runsaasti edustettuna oli biograafinen puoli, joka sekin käsitteli enimmäkseen kahta ensinmainittua alaa. Kuvatut henkilöt olivat näet melkein yksinomaan pappeja, muutamaa yliopistomiestä tahi muuta virkamiestä lukuunottamatta. Tähän valintaan vaikutti kuitenkin paljon lähteitten laatukin, sillä hautajaispuheita näistä oli akatemian kirjastossa suuri joukko. Hautajaispuheet taas olivat enimmin käytettyjä ja tavallisimpia lähteitä tuollaisiin elämäkertoihin.
Elämäkerrat olivat näet aivan lyhyitä ja asiallisia pitemmittä kuvauksitta. Ne perustuivat alkuperäisiin lähteihin, joko tuollaisiin hautajaispuheisiin tahi myöskin omakätisiin muistiinpanoihin ja muihin samanaikuisiin tietoihin. Miten tärkeitä edelliset silloisille tutkijoille olivat, huomaa kirjoituksesta, jonka Porthan niistä kirjoitti vuonna 1791 Turun lehtiin nimellä "Något om likpredikningar". Siinä hän kehottaa kaikin mokomin säilyttämään tapaa pitää noita puheita, joka tapa siihen aikaan oli häviämässä.[370]
Elämäkertoja toimitti Porthan suureksi osaksi yksissä Jaakko Tengströmin kanssa. Vuonna 1794 alkoi niitä ilmestyä kokonainen sarja "Kårta biographier öfver Finske män", joka jatkui vuosina 1796 ja 1797. Niiden tarkoitus oli yleensä hankkia helposti saatavia ja helposti käsiteltäviä lisiä Suomen historiaan. "Ennen on useita tällaisia elämäkertoja otettu näihin lehtiin jälkeentulevain opiksi maan valtiollisessa, kirkko- ja oppihistoriassa sekä sukujen ja henkilöitten muiston ylläpitämistä varten; vähitellen jatketaan tätä edelleen".[371]
Elämäkerrallisten tietojen kokoileminen oli ruotsalaisten kokoilijain kesken hyvin suosittu toimi. Todistuksena siitä ovat lukuisat "Biographica" osastot sen ajan kokoelmissa ja tuollaisten tietojen hankkiminen oli tavallinen aine oppineitten kirjeissä. Porthankin on kirjeellisesti tuota hankintaa välittänyt, osaksi maaseudulta hankkinut, osaksi taas ruotsalaisille tiedemiehille lähettänyt.[372] Esimerkkinä siitä otan tähän tapauksen, joka koskee erästä Turun sanomissa julkaistua elämäkertaa. "Kort lefvernesbeskrifning öfver Hr. Adolph Magnus Klingspor" on elämäkerrallinen kuvaus kirjoitettu Klingsporin jälkeenjättämän päiväkirjan nojalla. Se julkaistiin vuonna 1791. Porthan oli tästä kirjoituksesta tehnyt otteen jo vuonna 1788 lähettääksensä sen vanhalle ystävälleen Lidénille Linköpingiin, mutta Nordin, jolle hän sen suvella samana vuonna näytti, otti sen mukaansa.[373] Se löytyy vieläkin Nordinin kokoelmissa Upsalassa. Referaatti käsittää 23 neljännes sivua Porthanin omalla käsialalla, alussa on vain lyhyesti viitattu tärkeämpiin kuvauksiin ja ilmoituksiin, jotka selittävät ajan käsitystapaa ja sivistysoloja sekä sivuluku merkitty viereen. Mutta sivulta 994 alkaen on referaatti täydellisempi, etenkin 1682 vuoden valtiopäiviä kuvattaessa, joilla Klingspor oli mukana.[374]
Lidén oli julkaissut asiakirjoja näiltä valtiopäiviltä ja sentähden edellämainittu päiväkirjan kohta häntä erityisesti huvitti. Porthan lähettääkin hänelle uuden referaatin päiväkirjasta liittäen mukaan kohtia, jotka valaisevat Klingsporin esitystapaa. Hän lopettaa kysymällä, voisiko Lidén painattaa sen liitteenä asiakirjakokoelmaansa; ellei, niin aikoi hän julkaista sen Turan sanomissa. Tämä oli alkuvuodesta 1789 ja kahta vuotta myöhemmin se ilmestyi noiden lehtien palstoilla nimellä "Anteckningar ang. 1682 års riksdag ur öfverst. Klingspors journal".[375]
Tulen nyt niihin kirjoituksiin, jotka yksinomaisesti ja välittömästi koskevat varsinaista oppihistoriaa. Olemme edellä nähneet, että Porthan oli sitä viljellyt yhtenä tutkimuksensa pääalana, ennenkuin hän antautui varsinaiseksi historiantutkijaksi. Hänen kirjastonhistoriansa oli samalla jossakin määrin yliopistonhistoriaa ja tätä hän nyt edelleenkin harrasti, kuten hänen pienemmistä kirjoituksistaan näkyy. Jo vuonna 1772 oli hän julkaissut kuvauksen Svenoniuksen ja Terseruksen välisestä oppiriidasta yliopiston konsistoorion pöytäkirjain mukaan. Oli luonnollista että niissä tavattavat erinomaisen runsaat ainekset aiheuttivat hänet tuollaisiin pienempiin kyhäyksiin, hän kun niitä laajalti käytti kirjastonhistoriaa varten. Äskenmainittu kyhäys oli nimeltään "Religionstvisten emellan J. Terserus och E. Svenonius".
Pienempiä yliopistoa koskevia lähteitä julkaisi Porthan edelleenkin silloin tällöin. Vuotta ennen Porthanin kuolemaa ilmaantui Turun sanomissa kirjoitus "Förteckning öfver Theologiska Faculteten i Åbo tillhörige handskrifne handlingar". Tässä julkaistuista asiakirjoista koskee suuri osa yllämainitun Svenoniuksen teoloogista toimintaa. Varmuudella ei voi sanoa onko se Porthanin vai Tengströmin kynästä lähtenyt, vaiko molempain yhdessä toimittama. Olihan Tengström kirjoittanut laajan esityksen Svenoniuksen vastustajasta Terseruksesta ja Turun lehdissä oli hän julkaissut koko joukon kirkon ja sen opin historiaa koskevaa. Mutta, kuten juuri näimme, ei tuo ala ollut Porthanillekaan outo. Myöskin tiedämme, että hänellä oli kopioituna paljon tietoja 17. vuosisadan oppihistoriasta, jotka oli saanut ruotsalaisista lähteistä, Palmsköldin ja Nordinin kokoelmista.[376]
Onkin hyvin mahdollista, että kirjoitus oli Porthanin ja Tengströmin yhdessä toimittama. Yksissä neuvoin he näet kokoilivat aineksia Turun yliopiston historiaa varten.[377] Bilmark oli kyllä jo 1770 luvun alkupuoliskolla julkaissut yliopiston historian, mutta se oli jäänyt vaillinaiseksi eikä täydennystä kuulunut, vaikka aineksista ei olisi hänellä ollut puutetta. Vasta Bilmarkin kuoleman jälkeen painatti Porthan ne väitöskirjana "De professoribus Regiae Academiae Aboensis, ab hujus natalibus primum designatis". Bilmark oli ne ehtinyt laittaa lopulliseen muotoonsa, Porthan oli ainoastaan pari muistutusta siihen oheen viivan alle liittänyt.[378]
Sitä ennen — vuonna 1799 — oli Porthan kuitenkin ehtinyt alkaa lyhyen akatemian historian Turun lehdissä. Tengström kirjoitti tästä tuumasta Gjörwellille seuraavana kesänä: "Professori Porthan alkoi viime vuonna akatemiamme historian pienoiskoossa, jonka hän on luvannut lopettaa ennen pitkää ja johon yhdessä olemme koonneet aineksia. En jätä hänelle muistuttamatta tämän huvittavan luonnoksen täydentämistä kesäloman aikana, jonka hän viettää tällä kertaa Turussa".[379] Kirjoitus jäi kuitenkin jatkoa vaille, vaikka Porthan vielä syksyllä 1800 puhui sen laittamisesta valmiiksi.[380]
Oppihistoriallinen kuten äskenmainitut teokset oli myöskin kirjoitus "Korta Historiska Underrättelser om de förnämsta Scholor i Finland". Se ilmestyi jo vuonna 1772 Turun sanomissa. Ensimäisen kappaleen siitä, sen, joka käsittelee Turun katedraalikoulua, luullaan Porthanin kirjoittaneen, ainakin osaksi. Toiset ovat kuitenkin sitä epäilleet epätarkkuuksien tähden, jotka siinä esiintyvät.[381] Kuitenkin on tekijän käsitys Suomen keskiajan alusta jotenkin samanlainen, kuin se on esim. Porthanin Turun akatemian kirjaston historiassa, joka kirjoitettiin melkein samaan aikaan. Sitäpaitsi harrasti Porthan innokkaasti myöskin opetusta ja kouluja koskevia kysymyksiä. Muutamia vuosia myöhemmin eli vuonna 1775 keskusteli hän Fredenheimin kanssa uuden kymnaasin perustamisesta Turun hiippakuntaan.[382] Vielä vuosina 1793 ja 1794 julkaisee Porthan joukon Turun koulua koskevia asiakirjoja, joita säilytettiin akatemian kirjastossa.[383]
Viipurin koulun historiaa käsitteli tavallaan kirjoitus "Om en i Wiborg uppförd Comoedia, kallad Thet himmelska Consistorium" vuodelta 1792. Se kuului kuitenkin pikemmin kirjallisuushistoriaan, kertomus kun oli eräästä tässä koulussa esitetystä näytelmästä. Porthan julkaisi sen vanhan kirjan perusteella, joka löytyi akatemian kirjastossa.
Paitsi kirjastosta sai Porthan myöskin maaseudulta tarvittavia lähteitä, etenkin Pohjanmaalta. Pohjanmaalla oli hänellä useimmat ystävänsä ja lukuisimmat auttajansa. Hän kun oli pohjalaisen osakunnan inspehtorina, olivat sen ylioppilaat häntä lähinnä. Ei siis ole ihmeteltävää, että Porthan Turun lehdissä julkaisi kirjoituksia, jotka erityisesti koskivat tätä osaa maastamme. Niissä oli laaja kirjoitus "Berättelse om Österbottens öden under det långvariga kriget ifrån 1700 till 1721" vuosina 1789 ja 1791.[384] Tämä vanha kertomus oli Mennanderin välityksellä tullut pohjalaisen osakunnan kirjastoon ja sen säilössä se oli silloinkin, kun Porthan toimitti sen julkisuuteen.
Pohjanmaata koski myöskin kirjoitus "Om en i nyligare tider skedd ansenlig Folk-utflyttning ifrån Wermeland til Österbotten". Kirjoituksen tekijä sanoo aineen etupäässä herättäneen hänen huomiotaan sentähden, että hän ei ennen ollut siitä kuullut, vaikka oli tämän seudun historiaan jotenkin perehtynyt.[385]
Kuitenkaan ei voitane sanoa Porthanilla olleen erityistä paikallishistorian harrastusta Pohjanmaahan nähden. Päinvastoin käytti hän tämän maakunnan historiallisia lähteitä vain sentähden, että ne valaisivat osaltaan Suomen historiaa.
Uuden ajan alkua käsittelee myöskin kirjoitus "Anmärkning ang. de förste biskopar i Wiborgs stift" vuodelta 1793. Tästä aineesta oli Porthan kirjevaihdossa Nordinin kanssa vuonna 1791 ja lähetti hän silloin tälle tarkastettaviksi useita noita piispoja koskevia asiakirjoja. Härkäpään anomuskirjan iästä ja merkityksestä lausui Nordin arvelunsa, joka samanlaisena tavataan Porthanin kirjoituksessa.[386] Ensimäisen aiheen Porthanin tutkimuksiin antoivat kai kuitenkin muutamat Palmsköldin kokoelmassa olevat tiedonannot. Nähtävästi olivat nämät niiden tietojen joukossa, jotka P.F. Aurivillius toimitti Porthanille lopulla vuotta 1790.[387]
Kirjoituksessa käsitelty aine koski Porthania erittäinkin sen tähden, että se liittyi läheltä asioihin, joita hän aikoi käsitellä Juustenin kronikassa. Myöhemminkin 1790 luvulla on hän siihen palannut. M.J. Alopaeus oli näet jo 1770 luvun alulta keräillyt aineksia Viipurin kymnaasin historiaan ja joutui myöskin tämän kautta käsittelemään näitä samaisia asioita. Kirjevaihdossa vuosina 1794-1796 tutkijat ilmoittelevat toisillensa kysymyksiä aineesta ja keksimiään asiakirjoja,[388] kuten edellä mainitsin.
Alopaeukselta sai Porthan myöskin lähteitä tutkimuksiinsa Karjalan kreikkalaisuskoisista pitäjistä. Hän oli näistä kirjoittanut Turun sanomiin jo vuonna 1789 nimellä "Anmärkningar ang. de Församlingar i Swenska Karelen som bekänna sig til den Grekiska Kyrkan".[389] Vuonna 1795 näkyy hän uudelleen ruvenneen ainetta tutkimaan, sillä tästä alkaen saa hän Alopaeuksien välityksellä piispaintarkastuspöytäkirjoja ja muita alkuperäisiä asiakirjoja kopioituina.[390] Tutkimusten tulokset tulivat esiin A.H. Vinterin julkaisemassa väitöskirjassa "De Ecclesiis Careliae Svecicae Graecam Religionem profitentibus", jonka ensi osa tuli painosta vuonna 1796, jälkimäinen 1798. Tulokset noista tutkimuksista julkaisi Porthan itse lyhyessä kirjoituksessa Turun sanomissa, samannimisessä kuin se, jonka mainitsin vuodelta 1789.[391]
Tähän suuntaan kävi Porthanin julkaisemistyö Turun lehdissä, sikäli kuin se koski uudempaa aikaa. On vaikeata sitä lähemmin ryhmitellä ja määräillä aineittensa mukaan, sillä se käsitti kaikkea, mikä vaan kelpasi valaisemaan Suomen historiaa. Eikä se riippunut niin paljon eri aineitten viehättävyydestä, kuin lähteistä, jotka olivat saatavissa. Kotimaisia lähteitä julkaistiin ensi sijassa, etenkin akatemian kirjastossa olevia, mutta myöskin ruotsalaisia, jotka maatamme koskivat. Mainittakoon vain "Suomen historiaa koskevat muistiinpanot" Palmsköldin kokoelmasta, jotka tavataan lehdissä vuosina 1793 ja 1794.[392] Yleensä olivat nämät kirjoitukset pieniä poimintoja vain, joille Porthan ei sellaisenaan pannut suurtakaan arvoa. Itse hän kerran niistä kirjoittaa Gjörwellille: "Turun sanomiin (jotka nyt julkaistaan Prof. Franzénin toimesta ja hänen kustannuksellaan) heittelen edelleenkin silloin tällöin historiallisen tahi antikvaarisen kyhäyksen sellaisen kuin numero 6:ssa ja 7:ssä olleen Pyhän Henrikin luista, itsessään vähäpätöisestä aineesta, joka kuitenkin on herättänyt maanmiestemme huomiota".[393]