II.
Juustenin kronikan julkaisemista kesti kuusitoista vuotta, se täytti melkein koko loppuosan Porthanin elämästä. Mutta edeltäpäin jo saattoi arvata, ettei Porthanin monella alalla liikkuva harrastus ja monipuolinen tuotantokyky voinut rajoittua tähän yhteen, joskin suurenmoiseen tehtävään. Se vaati ja se löysi yllin kyllin muita tilaisuuksia ja aiheita tutkimuksiin.
Sellaiseen syrjäaloilla liikkumiseen antoi pääjulkaisun laatukin aihetta, se kun pakotti tutkijan koskettelemaan kaikenlaisia aloja ja etsimään vastausta kysymyksiin, joiden laajempi käsittely ei voinut sopia teoksen jo muutenkin paisuvain rajain sisään. Eihän sitäpaitsi Porthanin vastaisuutta varten tehty tutkimus, joka perusluonteeltaan oikeastaan oli tilapäinen, voinut pysähtyä siksi kuin hän ensiksi oli sen tahi sen syrjäalan tutkinut. Näistä syistä johtuivat lukuisat väitöskirjat, jotka Porthan julkaisi joskus suunnilleen samaan aikaan kuin hän käsitteli lyhyemmälti samoja asioita pääteoksessa, tahi useammin vähän jäljestäpäin.
Tällaisia tutkimuksia olivat tavallaan lukuisat kirjoitukset suomalaisista kansoista, heidän alkuperästään ja sukulaisuudestaan. Kuitenkin ne oikeastaan johtuivat Porthanin kieltenvertailu-harrastuksesta, joka oli vanhempi Juustenin kronikkaa ja siitä riippumaton. Olenkin näistä jo ennen puhunut. Edelleen kuului tähän ryhmään joukko tutkimuksia, jotka käsittelivät perinpohjaisemmin Suomen historiaan kuuluvia erityisaiheita, joita Porthan kyllä piti pääteoksensa aineeseen kuuluvina, mutta ei siinä ollut loppuun käsitellyt. Sellainen oli "De anno suscepti a rege Erico sancto imperii et expeditionis in Fenniam motae" vuodelta 1797, jossa käsitellään uudelleen kysymystä milloin Eerik pyhä teki ristiretkensä Suomeen, mutta ei jouduta nytkään mihinkään varmaan tulokseen.
Tarkka erikoistutkimus niin rajoitetulta alalta, kuin tämä nyt käsitelty oli, oli vielä jotenkin tavaton ilmiö. Se on todisteena siitä, että tutkimus kävi yhä yksityiskohtaisemmaksi, ja samalla merkkinä siitä, miten tutkimusta ruvettiin yhä laajemmin myöskin esittämään. Historialliset aikakauskirjat, joissa myöhempi tutkijapolvi tuollaiset kysymykset ratkaisi, eivät vielä olleet sitä ottaneet tehtäväkseen, ne sisälsivät enimmäkseen lähteitä tahi lyhyitä kuvauksia laajemmista aiheista. Mutta lyhyet akateemiset väitöskirjat olivat omiansa tuollaisiksi tutkimuksiksi.
Vuotta myöhemmin ilmaantui samansuuntainen erikoistutkimus "De expeditione Johannis I:mi Svercheridae, in Livoniam" Lindahlin puolustamana. Aiheena siihen näkyy olleen Lagerbringin jyrkkä ja mielivaltainen kritiikki kysymyksestä, jota Porthan koetti vakaannuttaa liiviläisten lähteitten avulla. Tässä siis yksi esimerkki Lagerbringin teoksen suuresta vaikutuksesta tutkijamme toimintaan, kohta tapaamme toisen samansuuntaisen. — Epäilemättä Porthanin kirjanen selvitti suuresti käsitystä näistä seikoista. Mainittakoon vain, että hän määräsi Rotala eli Rotalum nimisen seudun paikan, josta ruotsalaiset tutkijat siihen asti olivat olleet epätietoisia. Lagerbring oli etsinyt sitä Ruotsin rannikolta, Nordin taas asetti sen nykyisen Pietarin kaupungin tienoille.[394]
Uudistettu erikoistutkimus aineesta, jota Porthan oli Juustenin kronikassa käsitellyt, oli "Om S:t Anna kloster vid Åbo" 1796 vuoden Turun sanomissa. Aine oli hyvin hämärä ristiriitaisten ja epätarkkojen lähteitten tähden, jotka olivat olleet käytettävissä. Nyt oli Porthan saanut useita Naantalin luostaria koskevia asiakirjoja käsiinsä kuninkaallisesta kirjastosta Tukholmasta ja näiden perustalla käsittelee tutkijamme jälleen ainetta, josta ei esityksessään Juustenin kronikassa ollut mihinkään johtopäätöksiin tullut.[395]
Asioita, joista Porthan jo Juustenin kronikassa oli antanut esityksen, ottaa hän uudelleen käsiteltäväkseen kirjoituksessa "K. Christian I:s resa til Finland" vuodelta 1800. Kuitenkin tuo kyhäys ei aiheutunut niin paljoa Juustenin kronikassa olleista tutkimuksista, kuin Lagerbringin esityksestä "Swea Rikes Historiassa".
Tämän teoksen viides osa jäi tekijänsä kuoleman sekä hänen perillistensä verukkeitten tähden painamatta. Mutta kirjallisuuden harras ystävä Gjörwell oli saanut siitä osan haltuunsa — neljä painettua ja kolme kirjoitettua arkkia. — Nämät lähetti hän ystävilleen lahjana ja samalla muistona Lagerbringistä. "Nuot kolme käsinkirjoitettua arkkia koskevat vuosia 1461-1463 ja niissä kuvaillaan elävästi kuningas Kristiania ja Juhana Pentinpoikaa. Ette taida ihmettelemättä ja harmistumatta lukea, että sellainen ryöväri on istunut Ruotsin valtaistuimella ja sellainen kavaltaja ollut arkkipiispana", lausuu sen johdosta Gjörwell.[396]
Porthankin oli saanut tuollaisen kappaleen ja siitä hän julkaisi äskenmainitun palan, se kun koski Suomea. Muistutuksia hän liitti oheen. Tämä tapaus kuvaa hyvin silloista julkaisemistapaa, satunnaisesti saadut esitykset kun usein aiheuttivat niiden varustamisen oppineilla, arvokkailla muistutuksilla. Vertauksena mainittakoon monien muiden joukosta tanskalainen tutkija Kall, jonka tärkeimmät julkaisut olivat tällaisia, etenkin hänen muistutuksensa P.F. Suhmin jälkeenjättämään Tanskan historian 8:een ja 9:een osaan. Erotus oli siinä, että Porthanin julkaisu oli paljoa mitättömämpi.[397]
Edelleen voisi tähän ryhmään lukea väitöskirjan "Dissertatio Historiam Borgoae urbis Nylandiae leviter adumbrans", joka vuosina 1794 ja 1795 ilmaantui Maunu Alopaeuksen ollessa respondenttina. Se oli pääasiassa Alopaeuksien, edellä mainitun Maunu Alopaeuksen ja hänen isänsä työtä ja siis alkujaan heidän harrastuksistaan lähtenyt. Aineeltaan oli se lisä verrattain laajalle paikallishistorialliselle kirjallisuudelle, joka vuosisadan kuluessa oli meilläkin versonut ja antanut aineksia suuremmille tutkimuksille. Kaupunkien historiat kuuluivat sitäpaitsi hyvin läheisesti kaupunkien kuvauksiin ja muodostivat usein osan näistä.
Eivät ne aivan hyvässä maineessa olleet. Väitöskirjoja, jotka tätä ainetta koskivat, pidettiin yleensä hyvin helppoina kirjoittajille, mutta aineeltaan samalla mitättöminä. Uudenkaupungin historiallisesta ja taloudellisesta kuvauksesta lausuu eräs aikalainen ivallisesti: "Kehotetaan jokaista hankkimaan tämä väitöskirja, koska tuskin missään väitöskirjassa Ruotsissa tahi muualla tavattanee tärkeämpää tahi merkillisempää ainetta, jolla maisterinarvon voi saavuttaa, vielä vähemmin sellaista, johon terävämpää järkeä tahi suurempaa oppia olisi tarvittu".[398] Historia Borgoae on ainoa tämänlaatuinen väitöskirja, joka Porthanin presidiolla on ilmestynyt ja tämä seikka saattaa herättää kummastusta, kun ajattelee hänen edeltäjäinsä lukuisia tämänlaatuisia tuotteita. Sitäpaitsi olivat pitäjänkertomukset hyvin muodisssa, vieläpä Turun lehtien palstoillakin. Mutta paikallishistorian aika oli oikeastaan jo mennyt, juuri Porthanin tutkimustoimi tarkoitti isänmaamme historian laveampaa käsittelyä ja hänen yksityistutkimuksensa koskivat jotakin määrättyä sivistyselämän alaa tahi epäselvää ilmoitusta. Samoin käsittelivät Porthanin maantieteelliset tutkimukset koko maatamme ja tulivat ne julkaistuiksi toisella tavalla.
Porthanilla oli jo kauvan ollut harrastuksia, jotka keskittyivät oman maan ja sen kansan tutkimiseen. Olemme edellisestä nähneet, että nämät harrastukset olivat silloisessa Suomessa yleisiä ja muistamme, että Aurora seura otti niitä edistääkseen. Turun sanomissa julkaistiin lukuisia pitäjänkertomuksia sekä lisäyksiä ja oikaisuja Thuneldin maantieteeseen ja julkaisijain joukossa oli myöskin Porthan. Vuonna 1777 kirjoitti hän noihin lehtiin "Anmärkningar om Wiitasaari socken" ja Thuneld kääntyi erityisesti hänen puoleensa tietoja saadakseen.[399] Porthan oli näet jo aikaisin tehnyt laajoja matkoja maassamme ja kansanrunoja kootessaan oli hän samalla keräillyt maantieteellisiä ja tilastollisia tietoja.
Porthanin tiedot tulivat hyvään tarpeeseen, kun Schlözer Porthanin ollessa Göttingenissä pyysi tältä "kirjallista kertomusta, joka käsitti uusimmat tiedot maasta, niin paljon kuin saattoi muistaa". Schlözer sitten vertaili näitä muihin jo painettuihin tietoihin ja pyysi Porthania selittämään epäselviä kohtia. Näin syntyi Porthanin ensimäinen kuvaus Suomesta, jonka Schlözer painatti nimellä "Neueste Nachrichten von Finnland, dem europäischen Kanada" aikakauskirjassaan "Briefwechsel meist historischen und politischen Inhalts".[400]
Tämä kuvaus Porthanin kotimaasta herätti täälläkin huomiota ja antoi aihetta tutkimusten jatkamiseen tällä alalla. Niinpä kertoo Cederhielm vuonna 1785: "Kun taitava Porthanimme oli Göttingenissä, julkaisi hän useita muistutuksia Suomesta, oikein huvittavia, jotka Schlözer pani valtiolliseen lehteensä: minä pyydän häntä tarkastamaan ne ja julkaisemaan ruotsiksi, muuten uhkaan itse ne kääntää ja painattaa, vaikka ne paljon menettävät arvostaan, elleivät ilmesty hänen omalla johdollaan".[401]
Melkein samaan aikaan sai Porthan Fredenheimiltäkin kehotuksen julkaista tuollaisen kuvauksen. Harmistuneena tietämättömyydestä, jota ulkomaalaiset osottivat kuvatessaan Suomea, pyytää hän Porthania toimittamaan lyhyen, mutta varman kuvauksen tästä maasta. "Se olisi mainio aihe muutamiin väitöskirjoihin ja saataisiin varmaan nähdä se käännettynä useille kielille, jota minä mielelläni tahdon edistää. Sano minulle ajatuksesi siitä. Se voisi alkaa lyhyellä maamme historialla ja tekisi Serkkuni kuolemattomaksi. Älä anna tuon aatteen jäädä toteutusta vaille".[402]
Ja Porthan antautuikin innolla yritykseen. Näin heräsi hänessä aate antaa täydellinen kuvaus maastaan jotenkin samaan aikaan, kuin hän Juustenin kronikan selityksissä tahtoi muodostaa pohjan maansa historialle. Se häneltä nyt vie loma-ajat, hän kun silloin tekee laajoja matkoja maassa, käy Hämeessä, Savossa ja Karjalassa sekä Pohjanmaalla.[403] "Voidakseni kaikkialla päästä kulkemaan käytän vain kepeitä kääsejä, enkä voi vaatia mukavuuksia: mutta sen korvaa sitä varmempi ja suurempi mahdollisuus tuntea synnyinseutuni, jonka siten saan" — kertoo hän itse.[404] Kuitenkin sai Porthan Thuneldilta pyynnön auttaa häntä uudessa maantieteen laitoksessa, jonka hän aikoi valmistaa. Vanha oli puutteellinen monessa kohdassa. Porthan jätti nyt tuumansa itsenäisestä teoksesta ja käytti aineksensa, jotka oli koonnut, Thuneldin maantieteen parantamiseen. Fredenheimkin kehottaa häntä auttamaan Thuneldia, Porthan kun jo voi saada parempaa aikaan, kuin minkä arvoinen koko muu teos on.[405]
En voi tarkemmin käsitellä Porthanin ansioita maantieteen tutkijana, se kun kuuluu varsinaisen alamme ulkopuolelle. Mainitsen vain, että hän erinomaisen laajan kirjevaihtonsa kautta lisäili tietojaan ja kokoelmiaan tällä alalla. Erittäinkin 1790 luvulta on säilynyt joukko tuollaisia kirjeitä. Myöskin hankki hän itse matkoillaan statistisia tietoja, etenkin lääninhallituksista. Niinpä hän vuonna 1794 sai sellaisia Vaasan ja Oulun läänien maaherroilta ja heidän virkamiehiltään sekä Kuopion lääninhallituksesta.[406] Sentähden arvelikin Calonius, lähettäissään Porthanille tilastollisen taulun Suomenmaan väestön lukumäärästä, maan suuruussuhteista y.m., että tämä kykenisi sitä monessa suhteessa tarkastelemaan ja korjailemaan.[407] Erittäinkin elämänsä lopulla toimiessaan koskenperkauskomiteassa ja talousseurassa liittyivät hänen harrastuksensa entistä vielä lähemmin Suomen maantieteen, erittäinkin sen tilastollisen ja taloudellisen puolen tutkimiseen.
Ja tuntuu kuin olisi Porthanin täytynyt maantieteeseen syventyä. Olemme nähneet Porthanin historiallisten teosten suurelta osalta lähteneen siitä vilkkaasta huomiosta, jota käsittelemänsä asiat juuri silloin aikalaisissa herättivät. Oli läheinen yhteys hänen ajatuksissaan asiain nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Porthan oli tutkimuksissaan lähtenyt Suomen kansasta ja joutui siten sen historiaan. Mutta yhtä vähän saattoi hän käsitellä kansaa, käsittelemättä samalla maata, kuin hän saattoi päästä sen historiaan, ottamatta pohjakseen maan tuntemista.