KUUDES KUVAELMA
Metsä. Yö.
VAINA. Naiset itkevät. Sudet ovat nähneet verta ja repivät nyt toisiaan. Ha, ha, ha! Mitäpä se minua liikuttaa. He eivät ole minun heimoani.
USU (tulee kantaen Irjaa, joka on sidottu käsistä ja jaloista. Karjalaiset kuljettavat naisia ja lapsia näyttämön ylitse. Huutoa, itkua ja melua).
Mitä lemmon leikkiä? Miksi laahaatte tänne akkoja ja sikiöitä? Tappakaa, mitä ei kannata kotiin kuljettaa! Taikka laskekaa heidät lietsuun! Kyllähän susiparvi haaskasta puhdasta tekee. (Heittää Irjan maahan, istuu kivelle ja pyyhkii otsaansa). Utto! Nuo tytöt ovat minun orjiani! Sido heidät kiinni johonkin mäntyyn. Mutta muista, että minä kaivan maksasi maalle, jos he saavat jyrsiä paulansa poikki.
Irja, missä on olutta?
IRJA (vaikenee).
USU. No! Etkö saa suutasi auki? Pitääkö minun vääntää sinulta leukapielet longalleen? (Parvi karjalaisia tuo meluten oluttynnyrin näyttämölle). Ahaa! Oikein, veikot! Antakaa tänne sangollinen ensi janooni.
(Eräs karjalainen laskee ja tuo hänelle olutta. Usu juo yhtä päätä ja muuttuu sitä lempeämmäksi, mitä enemmän päihtyy).
Kuulepas, Irja! Taltu nyt elämään mielin kielin, sillä sinä olet minun vallassani! Hoi, miehet! Sytyttäkää kylä tuleen, niin saamme paistaa Tuukkalan härkiä hääateriaksi. Talon saatte säästää morsiusvuoteekseni. Ulvokaa, tytöt! Sillä nyt on Lauson Usu sotaretkellä Pähkän kirotulla perukalla ja kostaa karvaasti jokaiselle, jossa vain henki on. Ulvokaa ja uliskaa, Hämeen naiset! Huomenna ovat kurkkunne käheät kuin ruokaansa rääkkyvien varisten.
Lisää olutta! Lauso pitää nyt kestiä Pähkälässä.
(Eräs karjalainen laahaa näyttämölle nuoren tytön).
Kas Mettu! Mistä olet sen kaunoisen kalan kaapannut? Annas kun katson!
— Tyttö on liian kaunis sinulle. Hän on minun!
METTU (suuttuen). Eipä kun minun!
USU (hypähtää seisaalleen). Minun, sanon minä!
METTU (raivostuen). Ja minä sanon, että hän on minun!
USU (paiskaa kirveen Metun päätä kohti, mutta heittää harhaan). Ja kenen hän nyt on?
METTU (raivoissaan). Varo itseäsi, Usu!
USU (istuu jälleen, nauraa hohottaen). Mitä suotta riidellään! Ha, ha, ha! Pidä hänet sitten, koska en osannutkaan kalloosi. (Ojentaa hänelle olutsangon). Oivaa olutta! Juo, Mettu, äläkä siinä mörköile! Tänä iltana iloitaan ja juodaan hämäläisten hautajaisia. (Nostaa Irjan polvelleen ja hyväilee häntä). Istu vain koreasti, sanon minä! Sillä nyt olet minun vallassani. Niin, pikku pulmuseni, sinuun on aina mieleni palanut ja nyt tahdon rakastella sinua Tuonen tuville saakka. Kymmenen poikaa täytyy sinun synnyttää. Älä siinä suotta tempoile! Kyllä paulat kestävät, eivät ne kortena katkeile. Niin, niin. Minä tunnen tapasi, enkä laskekaan sinua vapaalle jalalle. Mutta huomenna, sen lupaan ja vannon, olet sinä masea kuin uitettu kissanpoika. Mitä teet tuolla puukolla? Anna se pois — muuten voisit sillä vielä tuhoja tehdä. (Ottaa puukon hänen vyöltään ja heittää sen kiviröykkiöön. Vaina on istunut siellä kenenkään huomaamatta. Havaitsee puukon, ottaa sen käteensä ja näyttää terävin katsein tarkastelevan Usua). Hoi, miehet! Sytyttäkää nuotio ja tuokaa tänne olutta ja olkia! Kohta on ilo ylimmillään, ja silloin Usu viettää häitänsä Irjan kanssa. (Aikoo hyväillä häntä, mutta Irja puree Usua sormeen. Usu työntää hänet pois luotaan). Kirottu ilveskissa! Sinulla on terävät hampaat. (Pudistelee kättään). Kas tuossa! (Ojentaa hänelle sangon). Juo, tyttö! Sinä miellytät minua! Kuulkaa, miehet! Metsäsiat eivät ole saaneet Karjalan ketunpentua lannistetuksi. Ja sekös vasta Usua miellyttää! Niin, lempo soi! (Juo). Juo, Irja!
VAINA (on noussut kuullessaan mainittavan Irjan nimen). Irja — Irja!
USU. Hiisikö sinutkin on tänne laahannut?
VAINA (pitelee päätään). Irja — Irja — Kuka onkaan Irja?
USU (nauraa ja menee miesten joukkoon).
IRJA (kääntyy Vainan puoleen).
VAINA. Niin, Irja! Irjahan oli suden tytär. (Tulee Irjan luo ja pyyhkii pois hiukset hänen otsaltaan). Tyttö, oletko nähnyt Irjaa?
IRJA (hiljaa). Vaina, tapa minut!
VAINA (työntää Irjan pois luotaan). Ei! Sinä olet vierasta heimoa!
(Lempeästi). Voi, kuinka sinä olet kalvas, niin kalvas!
IRJA. Vaina!
VAINA (kuuntelee). Vaina!
IRJA. Vaina — älä mene!
VAINA. Minä olen kai nähnyt unta sinusta! Sinä näytät niin lempeältä. (Synkästi). Kuule — (Osoittaa Usua) — tahtooko tuo tehdä sinulle pahaa?
IRJA. Oi, tahtoo. — Vaina, pelasta minut! (Usu kääntyy toisaalle.
Vaina leikkaa poikki Irjan paulat ja antaa Irjalle puukon).
USU. Hei, miehet! Nyt on ilo ylimmillään. Joudu nyt, Irja, häiden viettoon sulhosi kanssa. (Hoipertelee Irjan luo).
IRJA (hypähtää Usun luo ja iskee puukkonsa hänen rintaansa, häviten heti yön pimeyteen).
Väliverho.