VIIDESTOISTA KOHTAUS.
Samat. Remunen, sitten Mimmi.
Remunen. Viimeinkin sain minä voiton. Minun keinoni on ihan taidetta, vastikään sanoi vaimoni tahtovansa matkustaa minun kanssani koko yön läpi!
Hilarius. Toivotan onnea, herra Remunen!
Remunen. Oletteko koettaneet keinoani? No? Eikö se ollut helppo keino — hä?
Hilarius. Oli — oli — minä kiitän teitä. —
Kantaja (huutaen ovelta). Junaan herrasväki, junaan!
(Kaikki ottavat matkakapineensa. Oikealta ja vasemmalta tulevat
nuo 1:ssä kohtauksessa mainitut 3 henkeä.)
Mimmi (oikealta, — lankeaa tainnoksiin). Oh, — minun päätäni — tuo vanha tautini — Remunen — Remunen!
Remunen (juosten Mimmin luo.) Mitä nyt mitä on sinulle tapahtunut?!
Hilarius (Evertille). Aha — tuolla on nyt se "ainokainen enkeli".
Remunen. Juna lähtee heti — Mimmi — vettä — vettä! (Juoksee ympäri huonetta, hätiköitsee.)
Serafina (läheten Mimmiä). Tässä jätän minä teille etikkapulloni.
Mimmi (joka on siihen asti maannut liikahtamatta). Kiitoksia paljon!
Hilarius. Herra Remunen — jätämme teille etikkamme — voikaa hyvin! Tuo tuli teidän kotiripityksistänne. (Menevät, Remunen häärii yhä Mimmin luona. Kellon helinää ja vihellystä).
Esirippu alas.