ELÄINTENTÄYTTÄJÄN ENNÄTYKSIÄ.
Tässä on muutamia eläintentäyttämistaidon salaisuuksia, Ne kertoi eläintentäyttäjä minulle pöyhistelevällä päällä ollessaan. Hän kertoi ne minulle ensimäisen ja neljännen whiskylasin välillä, jolloin mies ei enää ole varovainen eikä vielä päissään. Me istuimme hänen kopissaan kahden; hänen kirjastonsa se oli, vieras- ja ruokahuoneensa, säleverhon erottama, mitä näköön tuli, siitä meluisesta sopesta, missä hän ammattiaan harjotti.
Hän istui päällystetyssä tuolissa, ja milloin ei syydellyt vastahakoisia kivihiilen muruja tulipesään niillä, piti jalkansa — joissa hänellä oli sandaalien tapaan kankaisen tohveliparin pyhät jäännökset — poissa tieltä tulisijan reunuksella lasisilmäin seassa. Ja hänen housunsa, sivumennen sanoen — vaikk'ei niillä ole mitään tekemistä hänen ennätystensä kanssa — olivat mitä kamalinta keltaista ristiraitaista villakangasta, jollaisia siihen aikaan tehtiin kun isämme käyttivät poskipartaa ja vannehameet vallitsivat maassa. Tukka oli musta, kasvot rusottavat ja silmät tulisen ruskeat, ja takki oli etupäässä rasvaa samettisella pohjalla. Piipussa oli sulotarten koristama porsliinipesä, ja silmälasit keikkuivat aina viistossa, vasen silmä tuikeasti tähystämässä paljaaltaan, pienenä ja läpitunkevana; oikea lasin läpi hämärästi kuvastumassa suurentuneena ja lauhkeana. Tähän tapaan hänen haastelunsa kävi: "Ei ole ollut koskaan ketään joka voi täyttää niin kuin minä, Bellows, ei koskaan. Olen täyttänyt elefantteja ja olen täyttänyt hyönteisiä, ja ne ovat näyttäneet vain eloisammilta ja paremmilta siitä. Ja olen täyttänyt ihmisiä — etupäässä lintujen tutkimista harrastaneita. Mutta kerran olen täyttänyt neekerin.
"Ei, sitä vastaan ei ole lakia. Minä laitoin kaikki sormet oikoisiksi ja käytin häntä hattutelineenä, mutta tuo Homersby hupsu teki hänen kanssaan kerran myöhään yöllä riidan ja tärveli hänet. Se tapahtui ennen sinun tänne muuttoasi. On vaikea saada nahkoja, muutoin tekisin toisen.
"Vastenmielistä? Ei minusta. Pikemmin on eläintentäyttämistaito kelvollinen kolmas keino hautauksen ja ruumiinpolton lisäksi. Voisi pitää kaikki rakkaat omaisensa luonansa. Tuollainen pitkin taloa aseteltu korutavara olisi yhtä hyvää kuin melkein mikä seura tahansa ja paljoa vähemmän kuluttavaa. Niihin voisi sovittaa kellolaitteen kaikenmoisia tehtäviä varten.
"Tietysti ne olisivat öljyttävät, mutta ei niiden tarvitsisi kiiltää enempää kuin monet ihmiset luonnostaan. Vanhan Manningtreen kalju pää… Ainakin voisi niille keskeytyksittä jutella. Tädeillekin.
"Eläintentäyttämisellä on suuri tulevaisuus edessään, ole varma siitä.
On kivettyneitä…"
Hän vaikeni äkkiä,
"Ei, minun ei sopine puhua sinulle siitä." Hän imi miettiväisenä piippuaan. "Kiitos, kaada vain. Ei liiaksi vettä.
"Tietysti ei se mitä sinulle nyt sanon mene sen pitemmälle. Tiedäthän että olen tehnyt joitakuita drontteja ja ison ruokin? Et! Nähtävästi olet vast'alkava eläintentäyttämisessä. Hyvä ystävä, puolet maailman isoista ruokeista ovat jokseenkin yhtä alkuperäisiä kuin Pyhän Veronikan nenäliina, kuin Trevesin pyhä kaapu. Me teemme niitä jouhiuikujen höyhenistä ja sen semmoisista. Ja isot ruokinmunat samaten!"
"Hyväinen aika!"
"Niin juuri, me teemme niitä hienosta porsliinista. Se se maksaa vaivan. Niistä saa — yhdestäkin vastikään maksettiin 300 puntaa. Se oli luullakseni todella oikea, mutta tietysti ei voi koskaan olla varma. Se on peräti hienoa työtä, ja jälkeenpäin on ne tehtävä tomuttuneiksi, sillä yhdelläkään tuollaisen kallisarvoisen munan omistajalla ei konsanaan ole uskallusta sitä puhdistaa. Se on tämän liikkeen vahvana puolena. Jos epäilevätkin munaa, niin heitä ei haluta tutkia sitä liian tyystin. Se on parhaimmillaankin ylen haperaa omaisuutta.
"Et tiennyt että eläintentäyttämistaito kohoo niin korkealle. On se korkeammallekin kohonnut, poikaseni. Olen kilpaillut itse luonnon käsien kanssa. Yksi alkuperäisistä isoista ruokeista" — hänen äänensä aleni kuiskaukseksi — "yksi alkuperäisistä isoista ruokeista on minun tekemäni.
"Ei. Sinun täytyy perehtyä lintujentutkimiseen ja ottaa itse selville mikä se niistä on. Mutta jatkaakseni, onpa puoleeni kääntynyt ryhmä kauppiaitakin, jotta täyttäisin Islannin pohjoispuolella olevista tutkimattomista kallioluodoista jonkun näillä muinaisajan linnuilla. Ehkä — joskus. Mutta minulla on parhaillaan toinen pikku tehtävä käsillä. Oietko milloinkaan kuullut dinorniksesta?
"Se on noita Uudessa Seelannissa äskettäin sukupuuttoon kuolleita jättiläislintuja. 'Moaksi' sitä alkuasukkaat kutsuvat, Niistä nimittäin on löydetty luita ja muutamista nevoista höyheniäkin ja kuivia nahan palasia. No niin, minä aijon — no, turhapa siitä on sinulle salaisuutta tehdä — aijon väärentää täydellisen täytetyn moan. Tiedän siellä miehen joka on sen löytävinään jonkinlaisesta mätänemistä estävästä suosta ja sanoo täyttäneensä sen oitis, kun se uhkasi hajota käsiin. Höyhenet ovat eriskummallisia, mutta minulla on ovela keino kärvennellä kamelikurjen sulan palasia. Niin, siitä se outo haju minkä huomasit. Petos voidaan keksiä vain mikroskopilla, ja tuskinpa huolitaan sitä varten repiä pilalle hyvin säilynyttä kappaletta.
"Tällä tavalla, näetsen, minä pieneltä osaltani avittelen tieteen edistystä.
"Mutta kaikki tämä on pelkkää luonnon matkimista, Olen aikoinani tehnyt enemmänkin. Olen — vienyt voiton luonnosta."
Hän pudotti jalkansa alas tulisijan reunustalta ja kumartui tutunomaisesti minun päin. "Olen luonut lintuja", hän sanoi matalalla äänellä. "Uusia lintuja, Parannuksia. Erilaisia kuin yksikään ennen nähty lintu."
Hän otti entisen asentonsa vaikuttavan vaitiolon seuratessa.
"Luomakunnan rikastuttamista — ky-yllä. Jotkut tekemistäni linnuista olivat uusia mesilinnun lajeja ja sangen ihania pikku olentoja, mutta toiset taasen suorastaan hupaisia, Hupaisin luullakseni oli Anomalopteryx Jejuna. Jejunus-a-um — tyhjä — niin kutsuttu syystä ettei sen sisällä tosiaankaan ollut mitään; läpeensä tyhjä lintu — täytettä lukuunottamatta. Olento on nyt vanhalla Javversilla, ja hän lienee siitä yhtä ylpeä kuin minä. Se on mestariteos, Bellows. Sillä on kaikki pelikaanin tyhmä kömpelyys, kaikki papukaijan juhlallinen arvokkuuden puute, kaikki flamingon laiha isoraajaisuus, kaikki mandarinisorsan ylenpalttinen kirjavuus. Uhkakomea lintu. Minä tein sen haikaran ja tukaanin luurangoista ja sekalaisesta höyhenvalikoimasta. Moinen eläintentäyttely on puhdasta iloa, Bellows, todelliselle ammattimiehelle.
"Miten tulin sen tehneeksi? Aihe oli yksinkertainen kylläkin, kuten kaikkien suurten keksintöjen. Muuan noita nuoria neroja, jotka kirjottelevat tieteellisiä pätkiä sanomalehtiin, sai käsiinsä saksankielisen lentolehtisen Uuden Seelannin linnuista ja käänsi osan siitä sanakirjan ja syntyperäisen älynsä avulla — hän lienee ollut kovin suuresta perheestä ja pienistä vanhemmista — ja hän joutui sekaannuksiin — elävästä apteryxistä ja sukupuuttoon kuolleesta anomalopteryxistä; puhui viittä jalkaa korkeasta linnusta, joka eleli Pohjois-Islannin tiheiköissä, oli harvinainen, arka, vaikeasti tavattava, ja niin edespäin. Javvers, joka kerääjäksikin on ihmeteltävän tietämätön mies, luki nämä pätkät ja vannoi hankkivansa itselleen moisen otuksen hinnalla millä tahansa. Pisti välittäjät ahtaalle tiedusteluillaan. Se osottaa mitä mies saa aikaan itsepintaisuudella — tahdonvoimalla. Tässä oli lintujen kerääjä, joka vannoi hankkivansa kappaleen lintulajia jota ei ollut olemassa, jota ei ollut koskaan löytynyt ja joka pelkästä oman viheliäisen kömpelyytensä häpeästä ei varmaankaan olisi olemassa nyt, jos voisi asialle mitään. Ja hän sai sen. Hän sai sen."
"Lisää whiskyä, Bellows?" kysyi eläintentäyttäjä, irtautuen tahdonvoiman ja keräilevän mielenlaadun merkillisyyksien hetkellisestä mietiskelystä. Ja saatuaan lasinsa täyteen hän ryhtyi kertomaan minulle miten paikkaili kokoon mitä viehättävimmän merenneidon, ja miten muuan kiertävä saarnaaja, joka sen takia ei saanut kuulijakuntaa, Burslemin markkinoilla murskasi sen, koska se oli epäjumalan palvelusta tahi pahempaa. Mutta koska tämän jutun kaikkien osallisten, luojan, säilyttäjän ja tuhoajan välinen keskustelu oli kauttaaltaan sopimatonta julkisuuteen, niin tämän hauskan tapauksen täytyy vielä jäädä painattamatta.
Keräilijäin outoihin aloihin perehtymätön lukija on taipuvainen epäilemään eläintentäyttäjääni, mutta mitä isoihin ruokinmuniin ja väärin täytettyihin lintuihin tulee, niin huomaan että hänen selityksensä ovat etevien lintutieteellisten tutkijain vahvistamia. Ja kuvaus tuosta Uuden Seelannin linnusta ilmestyi totisesti eräässä moitteettoman maineen saaneessa aamulehdessä, sillä eläintentäyttäjällä on numero hallussaan ja hän näytti sen minulle.