ISÄIN MAALLE.
On maani, Suomi, armahin, en sitä vaihtaisi pois eteläisiin ilmoihin, ne miten lumovi. Tääll' aurinkoinen kirkkaampi, ja kesäöiset haastaapi syvimmän syämmen tunteita, joit' ei suo vieras maa.
Tääll' yksin metsän suojassa saan rauhass' astella, Sen humina tuo muistiini noit' entisaikoja: kun esi-isät maamme tään ne raivasivat kirveellään ja nälän, vainon torjuivat, sen meille jättääkseen.
Oi, Suomen lapsi, työtä tee sun maast etehen, niin kukoistaa se kauniina, maa esi-isien! Jonk' eestä henkens' antoivat ja päivän kuorman kantoivat, niin pojat majain matalain kuin linnain ylpeiden.
Sa viimein hellään syliisi kuin äiti suljet mun, kun päiväntyöni päätteheks saan haudan siunatun. Ah, jos niin elää taitaisin, ett' onneks sulle olisin, pois poistain kaiken turmion mun synnyinmaastani!