KEVÄTRUNO.
Terve tullos taasen tänne, kevät kaunis, Pohjolaan! Elonvoimat taasen elpyy heräjämään uudestaan. Kuni luontoon virtaa valo, valos luo myös sydämiin; uutta voimaa vala meihin, valon tiellä taistajiin!
Niinkuin talven vallan alle vaipui luonto kahleisiin, odotellen kesän aikaa kunnes kahle poistettiin, — vapahana elon nesteet valui jälleen soluissaan, tainnoksistaan taimi nousi kesää uutta alkamaan;
Suomi samoin uinaeli tiedon, taidon tarpeessa, nytkin viel' on heikko taimi, kunnes saapi varttua, kunnes valo kaikkivallan sitäkin saa lämmittää: silloin kukkahan se puhkee, kukkimahan aina jää.