KEVÄT.
Monen vuoden jälkeen, tunnen, tiedän sen:
soi mullan syvyytehen kevään ääni,
vaikk' unhon varjo löis jo läpi pääni,
tomuni vaikk' ois alla metsien.
Monen vuoden jälkeen, tunnen, tiedän sen:
maan rintaa huumeissaan kun kevät halaa,
mun tomuuni myös elon voima palaa:
nään vuokot, laulut kuulen purojen.
Monen vuoden jälkeen, tiedän eellehen:
sun nimes kaikuu yössä joka kevät,
ja hämärässä huules hymyilevät
ja mieletön on sanas jokainen.
Monen vuoden jälkeen nukkuja oon vain,
kuin nytkin, toivokaan en enempää.
Mun kevään armo hetkeks herättää
maan iloon kera nuoren armahain.