PALANNUT TUHLAAJAPOIKA.
Nyt, ihmiset, riemuitkaatte!
Näin rampana palasin.
Avosilmin nyt nähdä saatte
sen, minkä mä salasin.
Näin kamalat kasvoni ovat
ja käteni halkeilleet.
On ruoskainne solmut kovat
näin minua rangaisseet.
En kestänyt katsettanne,
ei ryhtini pitänyt.
Ruton siemen, istuttamanne
näin hyvin on itänyt.
Nyt siunatun multanne alle
minun jätteeni siirtäkää.
Opetukseksi maailmalle
näin ristiini piirtäkää:
Oli ylpeä, oli nuori
ja — työmies taitamaton.
Nyt ulkokullattu kuori
vain lahoa maata on.
Oli kelvoton kansalainen.
Oli viimeinen lukuaan.
Hyvän työn teki yhden vainen:
ei jatkanut sukuaan!