TALO MAANTIEN VARRELLA.
Puut lahonneet on kartanolta pois,
ja elotonna aukee pihamaa.
On niinkuin porttiin kirjoitettu ois:
talossa murehditaan vainajaa.
Kajastus ruskon viime rippeitten
kuolleista akkunoista häviää.
ja sama virsi alakuloinen
jok' ainut ilta soimaan särähtää.
Ja varjokuva nuoren ihmisen
käy valkoisissaan yli pihamaan,
takana tummunehen uutimen,
kun väkinäistä unta nukutaan.
Kuin suudellakseen huulet aukeaa
ja hymyilevät hiljaa, itsekseen.
Ja mielipuolen katse tuijottaa
syvälle taivaan suureen tyhjyyteen.
Takana yksinäisen ikkunan
kynttilän liekki hetken lepattaa.
Soi huuto ruostunehen saranan.
Talossa murehditaan vainajaa.