GEORG HERWEGH.[1]
Herwegh, sä rautanen kiuru, kun kiirit äärellä auringon sun helskyvi riemuvirsi. — Joko pois on talven kirsi, ja Saksalle koittanut kevät on?
Herwegh, sä rautanen kiuru, kun suuntaat korkeelle lentoas, näköpiiriskö maata ei tapaa? — Tuo kevät se kaunis ja vapaa vain yksin elää sun laulussas.
[1] G. H. on Saksan huomattavimpia valtiollisia runoilijoita 1840 luvulla. Karkotettiin hallitukselle vastenmielisten kirjoitustensa takia v. 1842 Preussista. Suomentajan selitys.