KIINAN KEISARI.
Isä mun oli kaappinaukkaaja, hän kohtuutta seurata koki. Mä ryyppyni ryyppään rajoitta ja keisari suur' olen toki.
Tää juoma on taikuri tenhoisa ja mieleeni vaikuttaa se, ens' ryypystä Kiina on mahtava, kukoistuksehen puhkeaa se.
Ja valtakuntani keskus tää ihan kukkaistarhan on lainen. Olen itse keisari kruunupää, saa rouvani prinssin vainen.
Ylivuotava täällä on runsaus, tulee potevat tervehiks' silleen. Hovimestari, kelpo Konfusius saa ällinsä kirkkaimmilleen.
Sotilaiden karkea limppukin on mantelikakkua pelkkää. Ei verhou köyhät lumppuihin, sametissa, silkissä helkkää.
Ja mandariiniritaruus, yli-ikäiset, lahot aivot taas nuortuu, alkaa häly uus, palmikkoin viuhkeet raivot.
Vaha templissä suitsuu, huilut soi, on vallassa uskonkaavat, ja juutalaiset kääntyy, oi, pyhän tähden merkiksi saavat.
Ei kumouskiihkoa. — Mantschutkin näin kiljuu: huoli emme me perustuslakia, pyövelin ja pamppua tarvitsemme.
Askeetit joskin kielteli pois viiniryypyn maukkaan, en tottele, valtakuntani mä onneks' juoda naukkaan.
Taas ryyppy kurkkuun kulahdas, oot makeaa kuin manna. Ja kansani on voimakas, se laulaa: hosianna.