XXI LUKU.
Taas alkaa kohota poroistaan vähitellen kaupunki polo; kuin puudelin puoleksi kerityn on Hampurin hahmo nolo.
Näen murehella ma kadonneen
monen kallismuistoisen kadun. —
Missä talo, joss' suutelot suutelin
ma ensi lempeni sadun?
Missä kirjapaino, jost' ilmoille
mun matkakuvani tuli?
Missä kellari, jossa kerran mun
ens osterit suuhuni suli?
Ja Dreckwall, missä Dreckwall on?
Sit' on hakea turha työ nyt!
Missä paviljonki, joss' olen niin
monet sokeritortut syönyt?
Missä porvariston ja senaatin
koti korkea, raatitalo?
Tulen tuiman saalis! Pyhintäkään
ei säästänyt ahne palo.
Viel' ihmiset huokaili hätäänsä
ja kasvoilla murhe musta
palon suuren surkuteltavaa
he muisteli tapausta:
"Joka haaralla valkea valloillaan,
kaikk' kietoi se liekein ja sauhuin!
Tulipatsaina tornit kirkkojen
ne sortui ryskein ja pauhuin.
On porona vanha pörssi nyt,
joss' isämme asioivat
läpi vuosisatojen keskenään
niin rehellisesti kuin voivat.
Pankki, kaupungin kultainen sielu, jäi,
Herran kiitos! ja kirjat, joissa
joka miehen arvo merkitty
on selvissä numeroissa.
Meille kansat kaukaisimmatkin
keräs apua, kiitos Herran!
hyvä kauppa — se kolehti tuotti noin
miljoonan kahdeksan verran.
Tosihurskaat ja kristityt hoitivat
apukassaa tuota — ei tiennyt
käsi vasempi konsaan, paljonko
oli oikea kulloinkin vienyt.
Avoimiin käsiimme tulvanaan
tuli rahaa kaikista maista,
elintarpeita myös, ylenkatsottu
ei lahjaa minkäänlaista.
Tuli leivät ja lihat ja liemet myös,
puvut, peitteet tukkunansa!
Meille miel' oli Preussin kuninkaan
myös johtaa jo joukkojansa.
Tuho aineellinen tuli korvatuks,
se voitiin arvioida —
mutta hirmu se, meidän hirmumme,
sit' ei millään korvata voida!"
Sanoin rohkaisevasti ma: "Ette saa
noin, veikkoset, itkua valaa;
oli Troija parempi kaupunki,
vaan silt' oli pakko palaa.
Talot uudet tehkää ja kuivatkaa
pois katuinne ropakko-roiskut,
ja paremmat lait te laittakaa
ja paremmat paloruiskut.
Ei kilpikonna-lientänne
pidä liiaksi pippuroittaa,
nuo lihavat suomukarppinne myös
voi terveyttä vahingoittaa.
Vähän vaaraa kalkkunat teille saa,
vaan varottavammat on pillat
sen linnun, mi pesäks on ottanut
pormestarin peruukkivillat.
Mikä turman lintu se on, sit' ei
tässä tarvis sanoa mulla.
Mult' aina, kun sitä aattelen vaan,
ylös tahtoo yökätys tulla."