I
Nuoria Tuskia
1.
Aamuin herään ilakoiden,
Vienosuun nyt nään!
Illoin uuwun vaikeroiden:
Oi, ei tänäänkään!
Unetonna synkin huolin
Valvon pitkät yöt;
Unelmissa, uinuin puolin,
Teen mä päivän työt.
2.
Ma kuljen varjossa puiden
Vait tuskaani kantaen;
Taas haaveet uinailuiden
Tuli hiipien mielehen.
Ken teille, te linnut taivaan,
Tuon sanan nyt neuvoikaan?
Oi, vait! kun kuulen sen, vaivaan
Sydän sortuvi uudestaan.
"Tuli neitonen lehtoa eilen,
Sitä laulaen, laulellen,
Ja tuuli se kantoi meillen
Sanan sievän ja kultaisen."
Sitä muille nyt kertoa voitte,
Te viekastelijat vain;
Te tuskani riistää koitte,
Mut ketään en usko lain.
3.
Kätes rinnallein pane, kultani, näin: —
Oi, kuuletko jyskettä syämessäin?
Siell' ilkeä puumies puuhaa, oi,
Hän ruumisarkkua nikkaroi.
Yöt, päivät hän takoo ja kalkuttaa;
En aikoihin enää mä unta saa.
Oi, kiirehtisitte, mestari vaan,
Niin pääsisin joutuin nukkumaan!
4.
Vuoret, linnat katsoo tuolta
Reinin tyyneen kalvohon;
Purress' istun ilman huolta
Säihkekehäss' auringon.
Vaiti katson väikevesiin,
Kisaa aaltoin kirmaavain;
Hiljaa tunteet pyrkii esiin,
Jotka kätkin rintahain.
Viehtäin viittoo laineen läike
Syvyyteen mua loistollaan;
Mut sun tunnen, — päällä väike,
Alla yö ja kuolo vaan.
Päällä viehkeet, oikut alla,
Niin on lemmitylläkin!
Hänkin mielell' armahalla
Hymyy suin niin suloisin.
5.
Ensin jouduin tuskaan aivan,
Ei, en kestä haaveksuin;
Ja ma sentään kestin vaivan, —
Mut äl' liioin kysy: kuin?
6.
Kun lempi rintaa raastaa
Niin nauraa tähdet taivaan,
Ne nauraa ja ne haastaa
Sini-ilmasta maiseen vaivaan:
"Nuo ihmisraukat tuolla
He täyttä totta lempii,
Ja saavat vaivoja huolla,
Niin että he elää empii.
"Me vapaiks lemmestä jäimme,
Min ihmisraukoille tuolla
Niin turmiolliseks näimme;
Siks emme voikaan kuolla."
7.
Taas kukkii mailla ja teillä,
On leivonen ilmoillaan,
On jälleen kevät meillä
Väriloistossa, tuoksussaan.
Jo leivojen lauluun viihtyy
Vilu talvisten tunnelmain,
Taas rinnan kaiho kiihtyy,
Ja laulelen murheissain.
Soi leivon sirkutus hieno:
"Miks niin olet alla päin?"
Vain laulua laulelen, pieno,
Jota laulan jo vuosia näin!
Sitä laulan, kun kukkii tieno,
Kun sydän on toivoton;
Jo mummosi mummo, sa pieno,
Tän laulun kuullut on!
8.
Jo rauhan me tehdä voimme,
Te kukat lemmityt.
Me nauramme, ilkamoimme
Ja leikimme riemuin nyt.
Sa kielo kainorinta
Ja ruusu, sa rusosuu,
Sa neilikka tummapinta,
Sa lemmikki toukokuun!
Nyt tulkaa vain, — joka kukkaa
Ma tervehdin innoissain;
Vain reseedaa mustasukkaa
En enää kärsi lain.
9.
Yöt ja päivät runoilin ma,
Mut vain tyhjää toimitin ma;
Sopusointuihin ma sulin,
Ja ma sentään tyhjään tulin.
10.
Sua lemmin, sylikoira,
Sen kyllä tiedät kait.
Sua sokurilla ma syötän,
Ja sa kättäni nuolet vait.
Vain koirasta käydä tahdot,
Et muuksi itseäs tee;
Muut ystäväin he kaikki
Niin liiaks tekeilee.
11.
Vihan tunsin ja lemmen, lemmen ja vihan,
Yli pääni sen puuskat kaikki on käynyt;
Mut kaikesta tuosta ei mitään näy nyt,
Olen entinen ylpeä itse ihan.