JAUFFRED.
Siis henki?
TRISTAN.
Kuinka? Henki? — niin, ma luulen…
Mut joku valkeuden kirkas henki.
Oi kas! kas!
JAUFFRED (katsoo sisään).
Kaunis tyttö vuotehella!
Hän nukkuu.
TRISTAN.
Niin, hän nukkuu. Rinta nousee
Ja laskee hiljan hänen hengitessään.
Kas kuinka suunsa luontuu hymyhyn,
Juur' kuin hän huomais' ihastuksemme.