JAUFFRED.
Mä pyydän, Tristan, paetkaamme pois.
Mua huolettaapi kaunis näkö tuo.
Niin ylen viehättävä, ylen kaunis.
Tää ompi unilinna. Jalkamme
Jo salapauloiss' ovat, — paetkaamme!
— Mi teitä vaivaa, Tristan? Taivas! hän jo
Lumottu ompi. Seisoo tuijottaa,
Kuin maahan kiintynynnä. — Tristan, tulkaa!
TRISTAN (innostuneena katsoen sisään).
Oi hiljaa, Jauffred! herätä hän saattais'.
Oi hiljaa! Synti on tät' tyyneyttä
Ja rauhaa häiritä, mi leviää
Tuost' unen huopeest' yli kaiken luonnon.